Vuosi sitten tamperelainen Olli Salonen sai kiukkuisen puhelun sijoitusasuntonsa vuokralaiselta. Yksinään asuva nuori mies oli murissut vedenkulutuksen vuotuisista tasauslaskuista aikaisemminkin, mutta viimeisin lasku oli hänelle liikaa.
Vuokralainen piti mahdottomana, että hän olisi vedenkulutuksellaan saanut aikaan vaaditun 200 euron tasausmaksun. Yhtiön kuukausittainen vesimaksu oli noin parikymppiä, joten tasauslasku lähes tuplasi vuokralaisen vuoden vesikustannukset. Kolme vuotta vanhaan taloyhtiöön oli asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit.
Salosta asia alkoi kiinnostaa, ei vähiten sen vuoksi, että hän on osakkaana yrityksessä, joka on erikoistunut nestevirtausten mittaamiseen, tosin polttoainepuolella.
Bensa-asemilla mittaustulos varmennetaan eli tarkastetaan kahden vuoden välein. Salonen päätti varmentaa asuntonsa vesimittarin näyttämät lukemat.
Mittareiden elinkaarella on niin sanottu kylpyammekäyrä
Salonen tutki asian yrityksensä työntekijän kanssa kalibroiduilla astioilla ja siten, että mittaustuloksia vertailtiin myös eri virtausnopeuksissa, asunnossa ja kellarissa.
– Todettiin, että asunnossa olevat mittarit näyttivät melko oikein. Heittoa oli noin puoli prosenttia. Kun mentiin tarkastamaan kellarin etäluettavaa mittaria, huomattiin nopeasti, että lämpimän veden ja kylmän veden mittarit oli kytketty ristiin, hän kertoo.
Kylmän veden kulutus on tyypillisesti suurempaa kuin lämpimän, joten vuokralainen oli epäilyksineen oikeassa.
Salonen kertoo, että mittareidenkin elinkaarella on niin sanottu kylpyammekäyrä: Alussa on virheitä, jotka löydetään ja korjataan. Sitten on pitkään tasaisempaa, mutta elinkaaren loppupuolella vikakäyrä jälleen nousee.
Bensiinin jakelumittarien elinkaaren mittainen varmentaminen on standardoitua toimintaa, mutta Salonen miettii, miten lienee vedenmittauksessa?
Merkintä kertoo mittarin luotettavuudesta
Vesimittareiden markkinavalvonta on Suomessa Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesin vastuulla. Ylitarkastaja Sari Hemminki sanoo, että taloyhtiön kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että asennettavissa vesimittareissa on CE M -merkintä, joka kertoo, että mittarit täyttävät mittauslaitedirektiivin vaatimukset.
Silloin kolmas osapuoli on todennut, että vesimittarityyppi täyttää vaatimukset ja se on riittävän luotettava.
Tukesissa tiedostetaan, että asennusvirheet ovat virheellisiä mittareita hankalampi ongelma. Hemmingin mukaan asennusvirheille on tyypillistä, että ne ilmaantuvat käytön alkuvaiheessa.
– Laki edellyttää, että vesimittarit toimivat luotettavasti koko käytön ajan, niiden käyttöä tulee valvoa ja käytön aikaisesta luotettavuudesta on vastuussa laskuttava taho, joka on asunto-osakeyhtiöissä taloyhtiö. Kiinteistössä laskuttava taho on vesihuoltoyhtiö, hän sanoo.
Tällä hetkellä vesimittareille ei ole säädettyä käyttöaikaa tai määräaikaisvarmennuksia. Hemminki kehottaa kuitenkin ottamaan vakavasti asukkailta tulevat huomiot ja epäilykset laskutuksen oikeellisuudesta.
– On täysin laskuttavan tahon aktiivisuuden varassa seurata vesimittareiden luotettavuutta ja toimintaa. Aktiivinen tekninen isännöitsijä on tässä avainasemassa. Yleensä heillä on paras tietämys ja ymmärrys siitä, että tämä on silmällä pidettävä asia, Hemminki sanoo.
Vesimittareilla on valmistajan ilmoittama suositeltu käyttöikä.
Mittarin kulumiseen vaikuttavat myös muun muassa raakaveden laatu ja putkiston kunto. Vesimittarit pitää myös mitoittaa oikein, koska liian suurelle tai pienelle kulutukselle mitoitetut mittarit eivät välttämättä mittaa luotettavasti.
Vettä on pidetty niin halpana, ettei mittavirheitä jakseta ottaa tosissaan.
– Vesimittarien asennus täytyy suunnitella oikein, ja mittarit täytyy asentaa oikein. Asennusta pitäisi valvoa ja todentaa, ja pitäisi myös ottaa huomioon, että vesimittareita pitää pystyä huoltamaan käytön aikana. Ne pitää pystyä myös vaihtamaan järkevästi, Hemminki luettelee.
Suurin ongelma on vesimittareihin liittyvän osaamisen puute
Kolme vuosikymmentä vesimittareiden kanssa työskennellyt asiantuntija Tapio Rask Vesimittaripalvelu Raskilta kertoo, että vielä toistaiseksi ongelma on lähinnä osaamisen puute suunnittelussa, asennuksessa, valvonnassa ja varmentamisessa.
Huoneistokohtaisten vesimittareiden asentaminen on ollut pakollista sekä uudisrakennuksiin että vanhoihin taloyhtiöihin linjasaneerauksen yhteydessä vuodesta 2013 lähtien, mutta laskutuksen perusteena mittareita ei ole tarvinnut käyttää.
Viime vuoden marraskuussa astuivat voimaan energiatehokkuusdirektiivin aiheuttamat lakimuutokset. Kun uudiskohteen tai vanhan taloyhtiön putkiremontin rakennuslupahakemus on jätetty 23.11.2020 tai sen jälkeen, kohteeseen on pitänyt asentaa etäluettavat, huoneistokohtaiset vesimittarit, joissa mittarit tai mittarien näyttölaite on asennettu myös huoneistoihin näkyville. Niitä on myös pakollista käyttää laskutuksen perusteena. Kulutuksen seuraamista helpottaa, jos mittarivalmistajalla on tarjota älypuhelimeen saatava sovellus.
– Käytännössä tilanne on surkea. On todella vähän ihmisiä, jotka tietävät vesimittareiden oikeasta asentamisesta. Samaan aikaan taloyhtiöiden hallituksissa ei tulla edes ajatelleeksi, että vesimittareiden asentaminen voisi mennä lähtökohtaisesti pieleen, Rask sanoo.
Ongelma alkaa hänen mukaansa insinööritoimistoista, jos niiden osaaminen ei ole ajan tasalla. Osaamisongelma jatkuu asennustyössä.
Jos asentamisohjeet olisivatkin oikein, voi olla, että asentaja ei täysin ymmärrä niitä. Asennusta ei välttämättä valvo kukaan, tai jos valvoo, vesimittareiden erikoisosaaminen on yleensä liian ohutta.
Rask kertoo, että vesimittareille pitäisi tehdä erikseen sekä käyttöönoton varmentaminen että käytön aikainen varmentaminen. Käyttöön otettaessa varmennetaan, että mittarit toimivat ja mittaavat oikeaa huoneistoa.
– On mittareita, jotka toimivat, mutta ne ovat väärässä asunnossa. Minullekin on paljastunut, että ihmiset ovat maksaneet kymmenen vuotta toistensa vesilaskuja, Rask kertoo.
Käytönaikaista varmentamista ei vielä tarvitse lain mukaan tehdä, mutta Raskin mukaan nekin säännökset ovat kyllä tulossa, joskin hitaasti.
– On kaavailtu eurooppalaista standardia, jonka mukaan kuuden vuoden kuluttua 20 prosenttiin mittareista tehtäisiin pistokoemainen tarkastus. Jos otoksen mittarit näyttävät oikein, niiden käyttöä voidaan normaalisti jatkaa, mutta jos paljastuu ongelmia, loputkin vesimittarit on varmennettava, Rask kertoo.
Hän arvioi, että osaamisongelma kyllä korjaantuu ajan kanssa, kun uuteen tilanteeseen sopeudutaan. Sitä ennen vastuukysymyksiä mietitään kuitenkin liian monessa taloyhtiössä.
– Veikkaan, että tässä menee vielä useampi vuosi, ennen kuin osataan oikeasti tehdä asiat hyvin. Niin paljon on kymmenen vuoden aikana suoraan sanottuna sössitty, Rask sanoo.
Taloyhtiö maksaa lopulta mittausvirheestä
Vastuu väärästä mittauksesta on taloyhtiöllä. Isännöintiliiton lakiasiantuntija Jenni Valkama sanoo, että taloyhtiöllä ei ole oikeutta käyttää vesimittarin lukemia laskutuksen perusteena, jos todetaan, että mittari on asennettu väärin eikä mittaus ole luotettava.
– Osakkaalla on oikeus vaatia maksuja palautettavaksi, jos mittaustulos on virheellinen, Valkama sanoo.
Osakkaita on kohdeltava taloyhtiössä yhdenvertaisesti, joten äärimmäisessä tapauksessa taloyhtiö voi joutua palauttamaan vesimaksuja kaikille osakkaille. Vedenkulutuksesta aiheutuvat kulut joudutaan tällöin kattamaan osakkailta perittävällä hoitovastikkeella.
– Taloyhtiön on pakko saada jostain rahat vesilaskun kattamiseen.
Asian selvittäminen voi olla todella hankalaa – varsinkin, kun ongelmaan herätään vuosien viiveellä. Valkama suosittelee, että osakkaan kanssa pyritään sovinnolliseen ratkaisuun myös sellaisessa tilanteessa, jossa vesimittarin toiminnassa on havaittu vikaa.
Osakas voi hyväksyä vesimaksun perimisen esimerkiksi arvioidun kulutuksen perusteella.
Jos kyse on uudiskohteesta, rakennuttaja on vastuussa rakennusvirheistä ensimmäiset kymmenen vuotta. Taloyhtiö voi reklamoida rakennuttajaa ja vaatia virheen korjaamista, jos vesimittareiden asennuksessa tai toiminnassa havaitaan virheitä.
Valkama kertoo, että rakennuttajalta ei voi vaatia kaikkien vesimaksujen maksamista. Sen sijaan taloyhtiö voi vaatia virheellisiä asennuksia korjattaviksi sekä vahingonkorvauksena esimerkiksi ylimääräiset asiantuntijan laskuttamat selvittelykustannukset.
– Jos mennään vaikeimman kautta, eli joudutaan palauttamaan kaikille osakkaille vesimaksuja pitkältä ajalta ja perimään lisää hoitovastiketta kattamaan kustannukset, niin pelkästään asian selvittämisestä aiheutuu jo todennäköisesti huomattavia kustannuksia, Valkama sanoo.
Kun puhutaan taloyhtiöstä, johon on asennettu huoneistokohtaiset vesimittarit putkiremontin yhteydessä, urakoitsija on vastuussa asennusvirheestä.
Urakassa tapahtuneista virheistä on reklamoitava urakoitsijaa takuuajan kuluessa. Valkaman mukaan myös suunnittelija voi olla vastuussa virheestä, jos se on tapahtunut jo urakan suunnitteluvaiheessa.
Asuntosijoittaja Olli Salonen sanoo arvaavansa syyn, miksi vedenmittaus ryhdistäytyy Suomessa niin hitaasti. Syynä on raha: vettä on pidetty niin halpana, ettei sen mittavirheitä jakseta useinkaan ottaa tosissaan.
Hän itse vääntää parhaillaan 200 euron virheelliseksi todetusta tasauslaskusta taloyhtiön kanssa. Moni ei viitsi tehdä edes sitä, koska muutaman kympin yläkanttiin oleva maksu on helpompi vain maksaa pois. Samalla kuitenkin taloyhtiön ongelma saa kaikessa rauhassa paisua.
Lue myös: Kolme kohtaa, joissa taloyhtiö voi säästää energiaa ja rahaa ilman isoa remonttia
