Taloyhtiön kannattaa varmistaa maalämpöluvat
Taloyhtiö ehti jo porata tontilleen maalämpökaivot, kun aluehallintovirasto vaati lämpökaivojen purkamista.
Tapahtumien kulku
Taloyhtiön hallitus selvitytti vuonna 2010 mahdollisuuksia vaihtaa öljylämmitys maalämpöön. Taloyhtiön tontti sijaitsee lähellä pohjavesialuetta. Samalla pohjavesialueella on kunnan päävedenottamo, mutta kiinteistö sijaitsee vedenottamon suoja-alueen ulkopuolella.
Kaupungin rakennusvalvonta myönsi toimenpideluvan 14 lämpökaivon rakentamiseen. Rakennusvalvonta ei edellyttänyt vesilain mukaisen luvan hakemista.
Yhtiökokous päätti maalämpöön siirtymisestä samana vuonna, ja kaivoja alettiin porata vuonna 2011. Töiden alettua ELY-keskus vaati töiden lopettamista vesitalousluvan puutteen vuoksi, ja Vihdin kunta määräsi työt keskeytettäviksi.
Seuraavaksi taloyhtiö haki vesitalouslupaa neljäntoista 220 metriä syvän maalämpökaivon rakentamiseen. Lupaa haettaessa lämpökaivoista oli porattuna jo kaksitoista.
Myöhemmin aluehallintovirasto velvoitti taloyhtiötä poistamaan valmiiksi tehdyt rakenteet ja täyttämään lämpökaivot, koska epäpuhdas maa-aines saattaisi saastuttaa pohjavettä ja kaivot voisivat vaikuttaa pohjaveden virtaukseen.
Taloyhtiön välittömässä läheisyydessä oli aluehallintoviraston mukaan todettu erittäin likaantunutta pohjavettä, joka voisi alkaa virrata kohti vedenottamoa.
Tuomio
Taloyhtiö valitti aluehallintoviraston purkuvaatimuksesta ensin Vaasan hallinto-oikeuteen ja sitten Korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
KHO päätti, että aluehallintovirasto oli oikeassa vaatiessaan vesilämpöhankkeeseen sekä toimenpide- että vesitalouslupaa. Taloyhtiö joutuu siis purkamaan jo rakennetut maalämpökaivot.
Oikeudellinen arvio
Oikeusasteet vertasivat tapauksessa yksityistä etua (taloyhtiön kulusäästöä) yleiseen etuun (pohjaveden hyödyntämismahdollisuuksiin talousvetenä).
KHO totesi, että hankkeesta yksityiselle edulle saatavat hyödyt eivät ole yleiselle edulle aiheutuvia menetyksiä huomattavasti suurempia. Luvan myöntämisen edellytyksiä ei näin ollen ole.