Tunneäly voi kuulostaa terminä vieraalta, mutta käytännössä se on meille kaikille tuttu asia. Sinäkin olet todennäköisesti ollut tilanteessa, jossa joku toinen puhuu päällesi. Hän ei malta kuunnella, mitä sanottavaa sinulla on vaan keskeyttää sinut kertoakseen innokkaasti oman mielipiteensä. Hänellä on kenties mielestään paras tieto asiasta, eivätkä eriävät näkemykset kiinnosta häntä. Kokouksessa, jossa pitäisi tehdä päätöksiä, tällainen henkilö voi aiheuttaa pattitilanteen, koska häneltä puuttuu tiimityössä tarvittavia tunnetaitoja.
– Tunneäly on ihmisyyden supervoima, sanoo valmentaja Mikko Parikka.
Tunneäly tarkoittaa kykyä havaita tunteita itsessä ja muissa sekä kykyä hallita tehokkaasti niin omia kuin ihmissuhteisiinkin liittyviä tunnetiloja. Tunnetaitoja voi opetella ja kehittää koko elämän ajan samalla tavalla kuin tietotaitojakin.
Jokaisella meistä on tunneälyä. Yhdelle omien tunteiden kuunteleminen on luontevampaa kuin toiselle. Tunnetaitoinen ihminen uskaltaa kysyä itseltään myös hankalissa paikoissa, miksi minusta tuntuu juuri nyt tällaiselta kuin tuntuu: Miksi olen ärtynyt tai vihainen? Mitä pelkään? Hyvät tunnetaidot edellyttävät itsetuntemusta.
– Itsensä tunteva ihminen on tietoinen myös muista ihmisistä. Hän osaa olla läsnä ja muut kokevat hänet empaattisena. Empaattiset henkilöt puolestaan saavat muut tuntemaan, että heidän mielipiteitään arvostetaan.
Tunnetaidoton jarruttaa päätöksentekoa
Tunnetaitoinen ihminen pystyy tekemään päätöksiä. Hän uskaltaa käyttää päätöksiä tehdessään apuna sekä järkeä että tunteita. Hän on myös joustava.
– Kokouksissa voidaan jyrätä ja nuijia läpi päätöksiä, mutta se ei tarkoita, että kokous olisi onnistunut ja osallistujat sitoutuisivat tekemiinsä päätöksiin. Onnistuneeseen kokoukseen tarvitaan hyvää tunnekokemusta.
Tunnetaitosi kulminoituvat siinä, minkä tunteen tuot tilanteeseen tullessasi ja minkä tunteen jätät lähtiessäsi.
Mikko Parikka
Tunnetaidottomuus voi näyttäytyä esimerkiksi muutosvastaisuutena tai kaikkitietävyytenä. Parikka kutsuu muutosvastustajaa vaistovastustajaksi, joka saattaa esiintyä hyvin kriittisenä muita kohtaan ilman, että tuo itse esiin yhtäkään järkevää ideaa. Hän on todennäköisesti muodostanut oman mielipiteensä asiasta ja lukinnut ajatuksensa siihen.
Hyperammattilainen puolestaan tietää kaikesta kaiken ja haluaa kertoa tietonsa muillekin. Hyperammattilainen saattaa jyrätä muut. Toisaalta hän pystyy myös vaihtamaan näkökulmaa ja muuttamaan mielipidettään, jos hänelle esitetään hyvät perustelut.
– Vaistovastustaja on ajatustensa panttivanki, eikä anna välttämättä periksi.
Päättämätön puheenjohtaja aiheuttaa hallitustyöskentelyssä ongelmia. Kyvyttömyys tehdä päätöksiä tarttuu helposti muihin ja voi levitä koko hallitukseen.
Päättämättömyyden taustalla voi olla esimerkiksi virheiden tai häpeän pelko. Filosofi Frank Martelan mukaan häpeä – tai sen pelko – on yksi vahvimmin valintojamme ohjaavista tunteista.
Tunneäly kehittyy suosimalla tunnetaitavaa sanastoa
Hallituksen kokouksessa ja yhtiökokouksessa päätöksiä voidaan joutua tekemään kovan paineen alla, mikä vaikuttaa tunteisiin ja sitä kautta ajatuksiin sekä käyttäytymiseen. Tunteiden hallinnassa on kyse siitä, että pystyt vaikuttamaan sekä omiin että muiden tunteisiin.
Tunnetaitojen kehittäminen lähtee omien tunteiden tunnistamisesta ja itsereflektiosta. Reflektoinnilla tarkoitetaan oman toiminnan tarkastelua ja arviointia.
Tunneilmapiiriä voi kohottaa pienillä asioilla. Muiden arvostamista voi osoittaa esimerkiksi korvaamalla mutta-sanan ja-sanalla.
Kun joku tuo esiin uuden idean, sitä ei kannata tyrmätä mutta-toteamuksella vaan jatkaa ideointia. Esimerkiksi, kun hallituksen jäsen kertoo kokouksessa, että A-talon vanha rouva haluaisi pihalle lintulaudan, ensireaktiosi voi olla, että ”kaunis ajatus, mutta lintujen ruokkiminen tuo tullessaan rottaongelman”.
Kun mietit hetken asiaa, saatatkin todeta, että ”kaunis ajatus, ja pyydetään asukkaita pitämään lintulauta niin siistinä, ettei se houkuttele kuokkavieraita”.
– Arvostuksen kaista kannattaa pitää aina auki tunnetaitavalla sanastolla. Esimerkiksi konditionaalin käytössä on kyse tunnetaidoista. Isi-loppuiset sanat, kuten ”pitäisi” ja ”täytyisi” heikentävät tehokkuutta, sanoo Mikko Parikka.
