Vielä sata vuotta sitten saunominen oli kaupungeissakin useimmille ainut tapa peseytyä. Vain harvoissa asunnoissa oli kylpyhuoneita tai muitakaan pesumahdollisuuksia. Yleensä saunottiin oman korttelin tai kaupunginosan yleisessä saunassa kerran viikossa.
Toisen maailmansodan jälkeen rakennetuissa pienissäkin asunnoissa oli jo oma vessa ja sen yhteydessä ainakin pesuallas juoksevalla vedellä.
Asuntokohtaisista saunoista tuli muotia 1990-luvulla
Uusien kerrostalojen kellareihin alettiin tehdä yhteisiä saunaosastoja, joihin saattoi varata perhekohtaisia saunavuoroja. Niiden myötä yleisiin saunoihin vastat kainalossa kulkevista perheistä tuli yhä harvinaisempi näky kaupungin kaduilla.
1990-luvulta lähtien on rakennettu asuntosaunat miltei kaikkiin kerrostaloasuntoihin.
Saunasta tulee taas yhteisöllinen
Asuntosaunamuoti on väistynyt. Saunan jättäminen pois asunnosta on tietoinen ratkaisu energian ja kalliiden neliöiden säästämiseksi: sen tilalle halutaan yhä useammin tilava kylpyhuone, kodinhoitohuone tai vaatehuone.
Vaikka uudet sukupolvet eivät enää sauno yhtä innokkaasti kuin vanhemmat, saunakulttuuri kukoistaa ja on löytänyt yhteisölliset juurensa.
Kerrostaloihin tehdään taas yhteisiä saunaosastoja – ei enää kellariin, vaan parhaille paikoille vilvoittelupihan tai kattoterassin kera. Niistä voi varata perhekohtaisia vuoroja, mutta yhä useammassa saunotaan myös naapurusten kesken yhteisissä lenkkisaunoissa.
