Korvatunturinpolulla Helsingin Mellunmäessä kokoontuu kirjallisuuspiiri. Taloyhtiössä on pieni kerhotila, jossa järjestetään pari kertaa viikossa päiväkahvit. Aiemmin kirjastossa lukupiiriä vetänyt Pirkko Lehto alkoi kaivata kahvijutustelun rinnalle syvempää keskustelua ja perusti taloyhtiöön lukupiiriin.
Lukupiiri on avoinna kaikille asukkaille. Seuraavasta kokoontumisesta ilmoitetaan muun muassa hissin seinällä.
Lukupiiriin ei valita yhtä tiettyä kirjaa, jonka kaikki lukisivat, vaan keskustelu lähtee ennalta sovitusta teemasta. Viime kerralla tapaamisessa keskusteltiin väkivallasta, tällä kertaa anteeksiannosta. Keskustelua siivittävät kirjoista poimitut ajatukset.
Keskustelua ja kirjojen vaihtoa
Kahvikuppien kilistessä Lehto avaa lukupiirin kysymällä, millaisia ajatuksia päivän teema herättää. Keskustelu lainehtii vilkkaana. Osallistujat pohtivat, pitääkö kaikki aina antaa anteeksi.
Asukkaat ovat yhtä mieltä siitä, että anteeksi antaminen helpottaa omaa oloa. Se vapauttaa katkeruudelta. Aina siihen ei kuitenkaan pysty.
– Minulla on niin huono muisti, etten enää ajattele menneitä, Paula Heikkilä kertoo.
– Minä olen sitä ystävällisempi, mitä huonommin toinen käyttäytyy, Ulla Närhi sanoo.
Minä olen sitä ystävällisempi, mitä huonommin toinen käyttäytyy.
Hän oli lainannut kirjastosta nimen perusteella Niina Revon kirjan Anteeksianto. Se perustuu kirjailijan omiin kokemuksiin talokauppahuijauksesta.
Pia Perkiö puolestaan löysi omasta kirjahyllystään niin ikään erään kirjailijan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvan kirjan, jossa nigerialainen sotilas kokee, että hänen on vaikea antaa itselleen anteeksi tekoja, joita on sotilaana tehnyt.
Keskustelun lomassa lukupiiriläiset suosittelevat toisilleen kirjoja ja lainaavat niitä aktiivisesti keskenään.
Kirjoista sisältöä elämään
Seuraavan lukupiirin teemaksi sovitaan kiitollisuus. Kun teema on sovittu, jokainen alkaa pohtimaan sitä omalla tahollaan ja muistelemaan aiheeseen sopivia kirjoja.
– Lukupiirissä käyminen ja teemaan syventyminen on minulle yksi tapa rassata aivojani, Lehto sanoo.
Lukupiirissä esiin nousseet ajatukset jäävät myös mieleen. Joku lukupiiriläisistä sanookin, että keskustelijat ravistelevat hänen omia, joskus varsin ehdottomia, näkökulmiaan.
Kirjoja lukiessa ei ole koskaan yksinäinen. Kirjoista saa sisältöä elämään.
Suurin osa lukee paljon erilaisia kirjoja dekkareista elämäkertoihin. Patricia Cornwell ja Donna Leon ovat monen suosikkeja. Myös Satu Rämön dekkareista on pidetty.
– Minä en lue kovin paljoa mutta kuuntelen mielelläni, kun muut puhuvat kirjoista ja ajatuksistaan, Heikkilä sanoo.
Pirkko Kaskikorpi puolestaan kertoo, ettei hän osaa olla ilman kirjoja.
– Olisi hirveää menettää näkö niin, ettei enää pystyisi lukemaan. Kirjoja lukiessa ei ole koskaan yksinäinen. Kirjoista saa sisältöä elämään.
Kaskikorpi lukee mielellään historiaa ja filosofiaa käsitteleviä kirjoja. Romanttisista kirjoista hän ei pidä.
– Se on taakse jäänyttä elämää, Närhi nauraa.
Kohde
- Taloyhtiö Saton vuokratalo, jossa on senioriasuntoja. Jokaisen asunnon asukkaista vähintään yhden on oltava vähintään 65-vuotias. Asunnot on suunniteltu ikääntyviä ajatellen.
- Paikkakunta Helsinki
- Rakennuvuosi 2001
- Rakennusten määrä Yksi
- Huoneistojen määrä 43
