Rottasota voi vaatia taloyhtiöltä järeitä keinoja, mutta ongelman voi saada hallintaan

Rottia viemäreissä, jätekatoksissa ja jopa asunnoissa. Helppo ruoka voi houkutella taloyhtiöön kutsumattomia vieraita, joista on vaikea päästä eroon.

Mediassa on puhuttu viime vuosina “rottasodasta”. Usein kiinteistönomistajia neuvotaan käymään taistoon helpolta kuulostavin keinoin: pidetään jätekatos siistinä, pyydystetään siimahännät loukuilla, laitetaan tuuletusrakoihin suojaverkkoa.

Entä jos nämä keinot eivät tepsi, vaan rottia pesiytyy talon rakenteisiin? Miten taloyhtiön rottasota silloin voitetaan?

Torjunta on yhteistyötä

Turku on yksi Suomen kaupungeista, joissa rottaongelma on viime vuosina paisunut. Turun kaupunki on neuvonut asukkaita rottien pyydystämisessä sekä muistuttanut, että rottien torjunta on kiinteistön omistajan vastuulla.

Isännöitsijä Mikko Vuori Turun Isännöintikeskus oy:stä tuntee rottaongelman läpikotaisin. Hän isännöi 1970–80-luvuilla rakennettuja taloyhtiöitä kerrostalovaltaisessa Varissuon kaupunginosassa.

Ongelma ei ratkea, jos sitä hoidetaan vain yhdellä tontilla. Isännöitsijöiden pitää keskustella keskenään.

Vuori on työskennellyt alalla Turussa yli kymmenen vuotta. Hänen mukaansa rottaongelma on pahentunut viimeisen reilun parin vuoden aikana.

– Taloyhtiöissä on tehty toimenpiteitä, joilla tilanne on saatu jollain tavalla hallintaan, mutta ei ongelma ole hävinnyt.

Vuoren ensimmäinen huomio on, että rottaongelman torjunta ei yleensä ole vain yhden talon asia, vaan se voi vaatia yhteistyötä naapuruston kiinteistönomistajien kesken.

– Talot voivat olla vieri vieressä, ja jokaisella on eri isännöintiyhtiö. Ongelma ei ratkea, jos sitä hoidetaan vain yhdellä tontilla. Isännöitsijöiden pitää keskustella keskenään.

Vuoren isännöimissä kiinteistöissä torjuntatoimia on koordinoitu naapurien kanssa. Esimerkiksi tuholaistorjunta on tilattu yhtä aikaa useampaan taloon naapurustossa. Muuten ongelma voi vain siirtyä talosta toiseen.

Ammattiapu yleensä tarpeen

Vuoren kokemus on, että vaadittavat torjuntatoimet ja niiden hintalappu vaihtelevat paljon taloyhtiöittäin. Parhaassa tapauksessa rotista päästään eroon loukuttamalla ja huolehtimalla, että pihapiirissä ei ole jyrsijöille seisovaa pöytää.

– Rotille kelpaa melkein mikä vain. Marjapensaat, lintujen ruokintapaikat ja linnuille jätetyt kinkkurasvat, jopa koirien jätökset houkuttelevat niitä.

Jokainen asukas voi osallistua rottatalkoisiin huolellisella kierrättämisellä. On huolehdittava, että rotat eivät pääse käsiksi biojätteisiin.

– Mutta kaikki ruoka ei ole biojäteastioissa, vaan esimerkiksi pahvinkeräyksessä voi olla pitsalaatikoita, joissa on ruoan jämiä.

Rotille kelpaa melkein mikä vain. Marjapensaat, lintujen ruokintapaikat ja linnuille jätetyt kinkkurasvat, jopa koirien jätökset houkuttelevat.

Rottia ei saa myrkyttää omin päin, mutta loukuttaminen on sallittua. Käytännössä loukutuskin voi olla taloyhtiössä työläs projekti, jossa on viisainta kääntyä ammattitorjujan puoleen. Rotat ovat nopeita lisääntymään.

– Jos populaatio on laaja, voidaan tarvita pidempiaikaista torjuntaa. Välillä voi tulla hiljaisempia kausia, mutta toimenpiteitä ei pidä lopettaa liian aikaisin, Vuori kertoo.

Hänen mukaansa ammattitorjujan käyttö voi maksaa taloyhtiölle vuositasolla tuhansia euroja.

Hintalappu hirvitti osakkaita

Vuori kertoo esimerkkitapauksen loukuttamisesta. 1970-luvun lopulla valmistuneen taloyhtiön pihapiirissä alkoi näkyä rottia pari vuotta sitten. Taloyhtiöön kuuluu useampi kerrostalo.

Rottia pääsi myös sisälle kahteen alimman kerroksen asuntoon. Ne tulivat sisään keittiön allaskaappien viemäriläpivientien kautta.

– Asukkaat suhtautuivat yllättävän rennosti, mutta naapurit olivat huolissaan, että tuleeko niitä enemmänkin. Läpivientikohtia oli vähän järsitty, mutta asuntoihin ei tullut isompia vahinkoja.

Taloyhtiö reagoi nopeasti. Keittiöiden läpiviennit eristettiin, ja yhtiöön tilattiin loukutus.

– Loukuilla saatiin kiinni vuodessa 140 rottaa. Kyllä se tuli vähän yllätyksenä, että voiko niitä olla niin paljon.

Vuoren mukaan toimenpiteillä tilanne saatiin hallintaan, mutta loukkuja ei ole edelleenkään purettu taloyhtiöstä. Torjuntatoimet ovat maksaneet taloyhtiölle noin 2 000 euroa vuodessa. Vastaavat toimet ovat käynnissä myös yhdessä naapuritalossa.

Sen sijaan rakenteellisiin muutostöihin Vuoren isännöimä yhtiö ei ollut valmis. Osassa yhtiön rakennuksia rotat olivat päässeet alapohjan alle, mistä ne olivat löytäneet tiensä putkiläpivienteihin.

Pääsyn estäminen alapohjan alle olisi edellyttänyt purku- ja kaivuutöitä rakennuksen ympäriltä sekä alapohjan verkottamista. Hintalappu oli taloyhtiön mielestä liian iso, noin 45 000 euroa.

– Torjuntatoimet ovat yleensä aina kalliimpia, jos tarvitaan rakenteellisia muutostöitä. Voidaan joutua purkamaan esimerkiksi alimman kerroksen aidattuja takapihoja. Joskus taloyhtiöt jättävät ne tekemättä.

Rotta vessanpöntössä

Miten rotat voivat päästä talojen rakenteisiin, ja miten ne saadaan sieltä pois?

Kysytään Timo Jokelalta. Hän on rakennusmestari, Peruskorjaamisen ja rakentamisen kehittämiskeskus ry:n neuvontainsinööri ja toimii lisäksi palveluvastaavana Tuhoeläinhallinta Delecon oy:ssä.

Rottien pääsy rakenteisiin riippuu paljon rakennuksen iästä. Hankalimpia ovat vanhat, 1920–50-luvuilla paikalla rakennetut kivitalot.

– Pahimmassa tapauksessa kellarissa on aukot, joista on vapaa pääsy putkikuiluihin ja niistä asuntoihin. Putkikuilut pitäisi paikata betonilla, ettei rotta pääse niistä läpi, Jokela sanoo.

– Rotta puree tiensä läpi eristeistä, puusta ja ohkaisesta laastista mennen tullen. Kulku pitää estää kivellä tai betonilla.

Läpiviennit on siis eristettävä huolellisesti niin kellaritiloissa kuin asunnoissakin.

Vanhoissa taloissa viemärin sisäpinnoilla voi olla niin paljon ruostetta ja kiintoainesta, että siellä voi kiivetä.

Putkikanavissa kulkevat talon vesi- ja viemäriputket. Jokelan mukaan vanhoissa taloissa kanavat saattavat olla muurattuja ja sisältä karkeapintaisia. Sellaisia pitkin rotan on helppo kiivetä.

Rotta voi päästä myös viemäriputken sisään pihan viemärikaivon kautta. Jos kiinteistössä on vanhat valurautaviemärit, rotta voi kiivetä asuntoon wc-pytyn kautta. Se kuulostaa urbaanilta legendalta, mutta Jokelan mukaan se on totta.

– Vanhoissa taloissa viemärin sisäpinnoilla voi olla niin paljon ruostetta ja kiintoainesta, että siellä voi kiivetä. Yöllä viemäriputki on tyhjä, ja rotta kyllä pysyy kiinni sauman juuressa, vaikka tulisi vähän vettäkin.

Viemärin huuhtelu voi auttaa. Ongelma korjaantuu yleensä viimeistään putkiremontin yhteydessä, kun taloon asennetaan uudet muoviputket ja viemärikaivot. Niihin rotan on vaikeampi päästä sisään.

Uudetkaan talot eivät suojassa

Uudemmatkaan taloyhtiöt eivät ole immuuneja rotille, mutta Jokelan mukaan niissä rotat harvemmin pääsevät asuntoihin asti. 1980–90-lukujen kerrostaloissa on usein tuulettuva alapohja, jonne rotta voi kaivautua sokkelin alta. Sama koskee muitakin vahinkoeläimiä kuten villikaniineja. Alapohjasta voi aueta reitti kellaritiloihin läpivientien kautta.

Pääsy alapohjan alle voidaan estää asentamalla jyrsijäverkot ja päällystämällä seinän vierustat karkealla sepelillä.

Nykyaikaisissa 2000-luvun taloissa vastaavia ongelmia ei Jokelan mukaan ole.

– Säädökset ovat muuttuneet, reitit on yleensä tiivistetty jo palokatkojenkin takia, eikä taloissa ole ylimääräisiä reikiä ja kuiluja vanhojen remonttien jäljiltä.

Rotista ei päästä koskaan kokonaan eroon, mutta tilanne voidaan saada hallintaan.

Jätekatoksissa varmin tapa pitää rotat loitolla on vaihtaa perinteiset jäteasiat maan alle upotettaviin Molok-jätesäiliöihin.

– Vaikka rotta pääsisi säiliöön sisään, se ei pääse sieltä ulos.

Jokela korostaa suunnitelmallisuutta rottien torjunnassa. Kun toimenpiteisiin ryhdytään, kannattaa käydä kerralla läpi kaikki mahdolliset kolot, etteivät rotat pääse rakenteisiin.

– Rotista ei päästä koskaan kokonaan eroon, mutta tilanne voidaan saada hallintaan, kun tuhoeläintorjunta huomioidaan remontoinnissa jo suunnittelusta lähtien.

Lue lisää: Viranomainen voi puuttua asiaan, jos taloyhtiö ei reagoi rottaongelmaan