Alun perin kirjailija Outi Pakkasen taloyhtiössä piti tehdä perinteinen putkiremontti tai edullisimmillaan sukitus. Lopulta päädyttiin tekemään laaja linjasaneeraus, jonka yhteydessä uusittaisiin kaikki mahdollinen hissejä ja varastoja myöten. Pyörävaraston tilalle rakennettiin pesutupa. Pihalta poistettiin pensaat ja niiden tilalle nousi uusi pyörävarasto. Puhuttiin jopa uuden kerroksen rakentamisesta, mikä ei sentään toteutunut.
Projekti lähti lapasesta ja kustannukset nousivat. Osa myi kustannussyistä asuntonsa.
Kun kyse on ihmissuhteista, joissakin asioissa on kyse muustakin kuin rahasta.
Osa osakkaista vastusti remontin laajenemista. Vastustuspuheet jäivät kuitenkin keskinäiseksi purnaamiseksi.
– Yhtiökokouksessa olimme enimmäkseen hiljaa ja saneeraussuunnitelmat jyrättiin läpi, mitä nyt pari osakasta kävi kiivasta taistelua kaikkea mahdollista vastaan. Kun kyse on ihmissuhteista, joissakin asioissa on kyse muustakin kuin rahasta.
Faktaa ja fiktiota
Pakkaselle valkeni jo projektin alkumetreillä, että tässä on hänen seuraavan kirjansa aihe. Asetelma oli herkullinen ja henkilögalleria kirjava. Tosin Pakkanen ei koskaan kirjoita oikeista ihmisistä, vaan henkilöt ovat hänen mielikuvituksensa tuotetta.
– Oikeista henkilöistä kirjoittaminen ei toimi. Tekstistä tulee paperinmakuista.
Tänä syksynä julkaistu dekkari Kylmä talo pohjautuu Pakkasen omiin kokemuksiin, vaikka onkin fiktiota. Ainut tosielämään perustuva henkilö kirjassa on remonttia johtava George Clooneyn näköinen mies. Hän oli luotettava, rauhallinen ja tehokas. Remontti valmistui luvatussa aikataulussa.
Oikeista henkilöistä kirjoittaminen ei toimi. Tekstistä tulee paperinmakuista.
Outi Pakkanen on asunut taloyhtiössä 36 vuotta, ensin pienemmässä asunnossa ja sittemmin ylimmän kerroksen isossa asunnossa, josta on hulppeat näköalat. Tosin hän on suunnitellut jo vuosia muuttavansa pienempään asuntoon. Pilviin kohonneet remonttikustannukset vauhdittivat päätöstä.
– Rakastan funkkista ja haaveilen asunnosta Töölössä. Toisaalta voisin jäädä Lauttasaareenkin.
Pakkanen on kuvannut dekkareissaan Helsingin keskustaa ja Lauttasaarta. Hän kulkee aina antennit auki, ihmettelee ja katselee. Hän keskittyy ihmisissuhteisiin ja miljööseen, ei niinkään murhaan.
Muuttofirma pakkasi tavarat
Linjasaneerauksen ajan Pakkanen asui vuokralla Kalevankadulla. Hän tyhjensi koko asuntonsa linjasaneerausta ennen, koska halusi teettää siellä myös pintaremontin. Asuntoon kuuluu kaksi lasitettua parveketta, jonne Pakkanen vei astiat. Huonekalut, tuhannet kirjat ja muut tavarat lähtivät muuttofirman varastoon.
Pakkanen osti muuttoyritykseltä täyden pakkauspalvelun “säilyäkseen hengissä”. Kun remontti oli valmis, muuttofirma purki laatikot ja laittoi kaiken paikoilleen.
– Puolen vuoden ajan ennen linjasaneerausta kävin tavaroitani läpi ja tein eräänlaisen kuolinsiivouksen.
Kirjoitin itseni ulos kaikista saneeraukseen liittyvistä kurjista jutuista.
Linjasaneerauskokemuksista kirjoittaminen oli Outi Pakkaselle hauska ja helpottava kokemus.
– Kirjoitin itseni ulos kaikista saneeraukseen liittyvistä kurjista jutuista. Sinänsä tämä taloyhtiö on kohdellut minua hyvin. Minulla on mukavat naapurit.
Outi Pakkanen, 78
Koulutukseltaan ekonomi. Työskenteli yli 35 vuotta markkinointi- ja mainosalalla.
Kirjoittanut muun muassa 31 dekkaria, kaksi elämäkertaa ja keittokirjan. Kirjoitustyö käynnistyy viimeisestä lauseesta, joka on aina valmiina uuden kirjoitusprosessin käynnistyessä.
Asuu Lauttasaaressa kerrostalossa, jossa on 16 osaketta.
Parasta taloyhtiössä asumisessa: En voisi kuvitella asuvani muualla kuin kerrostalossa. Täällä on oma rauha. Voin itse valita, paljonko olen naapureiden kanssa tekemisissä. Asuminen on helppoa. Lumitöistä tai nurmikon leikkaamisesta ei tarvitse itse huolehtia.
Pahinta taloyhtiössä asumisessa: Jos olisi ikävät naapurit, jotka aiheuttaisivat häiriötä. Naapurisopu on tärkeintä.
Fakta: Outi Pakkanen, Kylmä talo (Otava 2024)
Hermoja ja kukkaroa raastaneen linjasaneerauksen jälkeen lauttasaarelaisen taloyhtiön asukkaat palaavat koteihinsa. Tosin osa asukkaista on vaihtunut, koska kaikilla ei ollut varaa huikeaksi kohonneisiin remonttikustannuksiin. Yksi uusista osakkaista tähtää jo hallituksen puheenjohtajaksi. Vastapäätä taloa olevassa baarissa, Kylmässä Kampelassa, istuu tarkkailija, joka seuraa tilannetta ulkoapäin. Pian taloyhtiössä alkaa tapahtua outoja asioita.
Ote kirjasta:
Linjasaneerauksen suunnittelun yhteydessä oli tutkittu myös mahdollisuutta rakentaa taloon lisäkerros, mikä oli kuulemma kaupunkirakentamisen tätä päivää. Sillä saataisiin maksettua iso osa saneerauskustannuksista.
”Sä et sitten asukaan enää ylimpänä”, ensimmäisessä kerroksessa asuva kitkerä naapuri oli murjaissut vahingoniloisesti.
”Niinpä, ja kiva kuulla sinun kerrankin nauravan”, Anni ei malttanut olla kuittaamatta, ja sai vastaukseksi vihaista tuijotusta.
