Huseyin Aydin muutti Turkista Suomeen vuonna 1990. Seitsemän vuotta myöhemmin hän osti hämeenlinnalaisesta taloyhtiöstä liiketilan, jossa hän piti ravintolaa. 2000-luvun alussa yrittäjä hankki samasta taloyhtiöstä vielä kaksi muuta liikehuoneistoa.
Aydin koki tulleensa taloyhtiössä syrjityksi usean vuoden ajan. Yrittäjästä tehtiin hänen mielestään aiheettomia ilmoituksia ja valituksia, joihin hänen oli siihen aikaan puutteellisen suomen kielen taitonsa vuoksi vaikeaa vastata kirjallisesti. Aydin ajatteli, että tilannetta auttaisi, jos hän menisi mukaan taloyhtiön hallitukseen. Asioista voitaisiin keskustella siellä avoimemmin. Se ei kuitenkaan onnistunut.
– Omistin 20 prosenttia taloyhtiön osakkeista, mutta minua ei hyväksytty hallituksen jäseneksi, Aydin muistelee.
Noin kymmenen vuotta sitten, kun taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja vaihtui, tapahtui käänne. Uusi puheenjohtaja kehotti yrittäjää tulemaan mukaan hallitukseen.
Aydin koki, että syrjintä ja epäasiallinen käytös häntä kohtaan loppuivat. Mies on yhä taloyhtiön hallituksessa. Nykyään hänen omistamissaan liikehuoneistoissa on vuokralaisia. Aydin on jättänyt ravintola-alan ja opiskelee tällä hetkellä tieto- ja viestintätekniikkaa ammattikorkeakoulussa.
Kaikki eivät tiedä, miten päätöksenteko toimii
Syrjinnän loppumiseen vaikuttanut puheenjohtaja ei ole enää mukana hallituksessa, mutta asiat ovat sujuneet hyvin hänen lähtemisensä jälkeenkin. Aydin kehuu nykyisiä hallituksen jäseniä ja heidän työskentelyään sekä sitä, että he arvostavat hänen asiantuntijuuttaan.
Entisen ravintolayrittäjän kokemuksesta on ollut hyötyä, kun taloyhtiössä on keskusteltu liikehuoneistojen vuokraamisesta, remontoimisesta ja käyttämisestä erilaisiin tarkoituksiin.
– Tiedän, mitä pitää tehdä, jos osakas tai vuokralainen haluaa yhdistää kaksi liiketilaa yhdeksi, ja tiedän, mitä kaikkea ravintolan avaaminen liikehuoneistoon vaatii.
Eräällä tutullani oli pitkään jatkunut ongelma asunnossaan, eikä hän tiennyt, mitä tehdä. Kehotin häntä menemään yhtiökokoukseen kertomaan siitä. Hän meni yhtiökokoukseen, ja asia korjaantui heti.
Aydin kokee oppineensa hallituksen työskentelystä päätöksentekoon ja kokouskäytänteisiin liittyviä asioita. Hän toteaa, että kaikki Suomeen muualta muuttaneet eivät välttämättä tiedä, miten päätöksenteko toimii taloyhtiöissä. Hän kertoo esimerkin:
– Eräällä tutullani oli pitkään jatkunut ongelma asunnossaan, eikä hän tiennyt, mitä tehdä. Kehotin häntä menemään yhtiökokoukseen kertomaan siitä. Hän meni yhtiökokoukseen, ja asia korjaantui heti.
Aydin asuu itse myös taloyhtiössä ja on sitä mieltä, että taloyhtiöissä asuminen toimii hyvin. Se on vain erilaista kuin monessa muussa maassa. Hän ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa asuntoon on tullut vesivahinko. Suomessa asia kuuluu taloyhtiölle, mutta Turkissa asukas olisi itse vastuussa vahingon korjaamisesta.
– Ei ole olemassa mitään asunto-osakeyhtiötä, se on suuri kulttuuriero.
Taloyhtiömalli on paikallisdemokratiaa
Iso-Britanniasta Suomeen 1980-luvulla muuttanut arkkitehti, kaupunkisuunnittelija ja professori Trevor Harris on samoilla linjoilla Aydinin kanssa.
– Koko asunto-osakeyhtiö on ideologialtaan uniikki. Muissa maissa ei edes tiedetä siitä, Harris sanoo.
Hän näkee taloyhtiömuotoisen asumisen ainutlaatuisena paikallistason demokratiana, jossa ihmisten on aidosti mahdollista vaikuttaa. Kokeneen kaupunkisuunnittelijan mielestä taloyhtiömallia kannattaisi markkinoida muuallekin, tehdä siitä vientituote.
– Monessa maassa kaivattaisiin samanlaista systeemiä.
Harris meni mukaan asuintaloyhtiönsä hallitukseen 2000-luvun alussa, kun kolmen talon yhtiössä oli tulossa parvekeremontti. Arkkitehti ajatteli, että hänen ammatistaan voisi olla hyötyä remontin suunnitteluun ja toteutukseen liittyvissä asioissa. Se piti paikkansa, ja hallituksessa vierähti kaikkiaan kaksitoista vuotta. Kokemus oli positiivinen. Erityisen iloisesti yllätti se, kuinka paljon hallituksessa keskusteltiin asioista.
– Saimme luotua sellaisen svengin, että asukkaat kävivät esittämässä ideoitaan tai kritiikkiä, hän lisää.
Välillä hallituksessa joutui tekemään aloitteita ja päätöksiä, joista ei tullut kiitosta. Se on Harrisin mukaan kuitenkin osa demokraattista prosessia. Hallituksen on huolehdittava myös siitä, että asukkaiden hiljaisen enemmistön ääni tulee kuulluksi.
Harris kertoo ihailleensa hallituskollegoitaan: Jos jostain päätöksestä äänestettiin, myös erimieliset tyytyivät nopeasti äänestystulokseen. Äänestyksen jälkeen asiaa lähdettiin edistämään päätöksen perusteella. Keskustelu pysyi faktapohjaisena, eikä asioita hoidettu tunteet edellä.
Eritaustaisia jäseniä hallitukseen
Harris ajattelee hallitustyöskentelyn suurimpana haasteena ihmisten houkuttelemisen mukaan hallitukseen. Arkkitehti havaitsi, että suurin osa hallituksen jäsenistä oli miehiä. Tilanne ei muuttunut hänen hallitusvuosiensa aikana.
– Olisi hyvä, jos naiset innostuisivat enemmän mukaan hallitustyöskentelyyn.
Organisaatioita monimuotoisuuteen, yhdenvertaisuuteen ja inklusiivisuuteen ohjeistavan helsinkiläisen konsulttitoimisto Deidein toimitusjohtaja Jasmin Assulin sanoo, että kaikkien hallitusten olisi hyvä tarkastella omaa kokoonpanoaan: edustavatko sen jäsenet esimerkiksi samaa sukupuolta ja ikää? Jos taloyhtiössä asuu paljon muista maista muuttaneita ihmisiä, mutta hallituksessa on vain valtaväestöä, sama edustavuusongelma toistuu.
– Ensin tulisi selvittää, mikä on nykytila, Assulin sanoo.
Jos asiaa tarkasteltaessa käy ilmi, että hallitus on hyvin homogeeninen, asukkaiden osallisuutta voisi parantaa pyytämällä hallitukseen eritaustaisia jäseniä.
Assulin kehottaa silti välttämään symbolista mukaan ottamista. Eli esimerkiksi naista ei pidä kysyä hallitukseen vain hänen sukupuolensa vuoksi.
Huseyin Aydin ja Trevor Harris toivat omien hallitustensa työskentelyyn asiantuntijuutta ammattiensa vuoksi. Se, että molemmat olivat muuttaneet Suomeen muualta, oli lopulta hallitustyöskentelyssä merkityksetöntä.
– Etniseen vähemmistöön kuuluva asukas voi olla huippuasiantuntija juuri siinä osaamisessa, jota hallituksessa kaivattaisiin, Assulin sanoo.
Hallitustyöskentelyyn liittyy kielikysymys
Yksi syy, miksi muualta Suomeen muuttanut taloyhtiön asukas ei välttämättä mene hallitukseen, on kielitaidon puute. Sekä Aydin että Harris kokivat muita huonomman suomen kielen taitonsa tuottaneen hallitustyöskentelyssä jonkin verran hankaluuksia. Kumpikin ymmärsi ja puhui suomea jo hallitustyöskentelyn alussa, mutta joskus termit olivat hankalia tai joku puhui murretta, jota oli vaikeaa ymmärtää.
Tiedotus ja viestintä ovat saavutettavuuskysymyksiä.
Harris on sillä kannalla, että hallitukseen mentäessä on osattava suomea niin hyvin, että kielellä pärjää. Aydin pohtii, voisiko hallitustyöskentelyssä hyödyntää tarvittaessa tulkkia. Jasmin Assulinin mukaan hallituksissa voitaisiin ainakin miettiä, olisiko muiden kielten käyttäminen mahdollista ja mitä hyvää se voisi tuoda.
Sen sijaan asukkaille ja osakkaille tiedottamisessa kielikysymys on hänen mielestään huomioitava. Esimerkiksi roskien lajitteluohjeet tulisi olla selkeästi ohjeistettu suomen ja ruotsin lisäksi englanniksi.
– Tiedotus ja viestintä ovat saavutettavuuskysymyksiä, Assulin toteaa.
Aina kaikki taloyhtiön asukkaat eivät ymmärrä myöskään englantia. Hallituksen tulisi olla tietoinen, mitä kieliä asukkaat osaavat, jotta tiedotuksessa voitaisiin huomioida asia.
Moni taloyhtiö joutuu pohtimaan myös eri kanavien käyttämistä. Digitaaliset kanavat eivät välttämättä tavoita ikääntyneempiä taloyhtiön asukkaita, joten paras tapa tiedottaa on sekä sähköisesti että paperilla.
Pienillä asioilla lisää yhteisöllisyyttä
Taloyhtiön asukkaat, osakkaat ja hallitus voivat tehdä monia pieniä ja yksinkertaisia asioita asukkaiden yhdenvertaisuuden, tasapuolisen kohtelun ja osallisuuden lisäämiseksi. Ensimmäinen askel on kysyä eikä tehdä oletuksia.
– Osallistaminen lähtee siitä, että kysytään ihmisiltä, mitä he tarvitsevat, Assulin sanoo.
Yksi konkreettinen asia on saunomiskäytäntöjen tarkastelu ja niistä tiedottaminen selkeästi. Asukas voi esimerkiksi haluta mennä saunaan mutta miettiä, voiko sinne mennä uimapuku päällä. Alastomuus on useissa kulttuureissa tabu, eikä vieraiden ihmisten tai perheen kesken saunominen suomalaiseen tapaan tule kysymykseen. Jos saunomishalukkuutta kuitenkin löytyy, hallitus voisi pohtia, minkälaiset saunavuorot sopivat omaan taloyhtiöön.
Myös erilaisten juhlapyhien huomiointi edistää asukkaiden tasapuolista kohtelua. Naapurille voi toivottaa hyvää joulua, mutta jos hän on vaikka islaminuskoinen, hänelle voi toivottaa ramadanin päättyessä hyvää Eidiä.
Kaikille asukkaille yhteisten tilojen luominen ja tapahtumien järjestäminen parantavat asukkaiden mahdollisuuksia osallisuuteen.
– Mitä enemmän taloyhtiö kehittää asioita, jotka lisäävät yhteisöllisyyttä, sitä parempi, Trevor Harris sanoo.
Hän muistuttaa, että koko ihmiskunnan kannalta kaikki vastakkainasettelu on huono asia. Sen sijaan meidän olisi tärkeää tehdä asioita yhdessä.
