Suomeen tulevista turvapaikanhakijoista keskimäärin 30 prosenttia saa oleskeluluvan. Näin ollen ensi vuonna pitäisi löytää asunnot noin kymmenelle tuhannelle ihmiselle.
Kun samaan aikaan esimerkiksi pääkaupunkiseudun vuokra-asuntoihin on pitkät jonot, asuttamisesta tulee iso yhteiskunnallinen kysymys.
Näitä kysymyksiä pohtivat asumisen asiantuntijat Helsingin Säätytalolla pidetyssä RIL Summit 2015 -seminaarissa, jossa kuultiin puheenvuoroja niin kaupungistumisen kuin tulijoiden maalleohjaamisenkin puolesta.
Tyhjiä asuntoja on paljon, mutta kasvukeskusten ulkopuolella
– Suomessa on nyt tyhjillään noin 7 200 tuettua vuokra-asuntoa, joista kaksi tuhatta vastaanottokeskuspaikkakunnilla, ympäristöministeriön ylijohtaja Helena Säteri kertoi tilaisuudessa.
Pääkaupunkiseudulla on asunnon tarvitsijoita 30 000 enemmän kuin asuntoja on tarjolla.
Alueelliset erot ovat suuret. Pääkaupunkiseudulla on asunnon tarvitsijoita 30 000 enemmän kuin asuntoja on tarjolla. Tyhjiä vuokra-asuntoja on eniten Pohjois- ja Itä-Suomessa.
Säteri pelkää, että edessä onkin samanlainen tilanne kuin Ruotsissa. Siellä on jo kymmenen tuhatta oleskeluluvan saanutta pakolaista, jotka ovat jämähtäneet vastaanottokeskuksiin asuntojen puutteessa.
Alkaako valtio vuokrata yksityisiltä?
Etenkin ensi vuonna oleskeluluvan saavien määrä kasvaa nopeammin kuin kuntien kyky ottaa vastaan tulijoita; uusia vuokra-asuntoja valmistuu jo nyt selvästi vähemmän kuin on kysyntää.
Toisaalta vapaarahoitteisia asuntoja valmistuu ennätystahtia, vajaat 5 000 vuodessa. Ympäristöministeriö suunnitteleekin välivuokrausta yksityisiltä vuokramarkkinoilta pääkaupunkiseudulla.
– Missä määrin, en tiedä, mutta se on orastava harjoitus, Säteri sanoi.
Tilanne Helsingin asuntomarkkinoilla kärjistyy
Helsingin vuokra-asuntojonossa on yli 20 000 ihmistä, kertoi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki. Heistäkin suurin osa on kiireellisessä asunnon tarpeessa.
Helsingin vuokra-asuntojonossa on yli 20 000 ihmistä.
– Tilanne asuntomarkkinoilla kärjistyy varmasti. Kierteen riski on todellinen. Kun ei ole Ara-asuntoja, kysyntä kohdistuu vapaarahoitteisiin asuntoihin. Se taas nostaa asumisen hintaa Helsingissä, Rauhamäki sanoi.
Rauhamäen mukaan päättäjillä ei ole vielä riittävästi tietoa esimerkiksi lupamenettelyn aikatauluista tai oleskeluluvan saaneiden perherakenteista ja -koosta. Voi kuitenkin arvioida, että oleskeluluvan saaneista noin viisi tuhatta tulee pääkaupunkiseudulle, ja heistä 2 500 Helsinkiin.
– Asunnottomuus kasvaa väistämättä. Valtion asunnottomuusstrategiat pitää päivittää, ja niissä pitää huomioida myös turvapaikanhakijoiden vastaanottaminen, Rauhamäki huomautti.
“Pankkimies” asuttaisi kaupunkeihin
Hypo-pankin toimitusjohtaja Ari Pauna painotti, että sen lisäksi että pitäisi panostaa kotouttamiseeen ja maahanmuuttajien työllistymiseen, pitäisi lisätä kaikenlaista uudisasuntotuotantoa kasvukeskuksissa ja kouluttaa kantaväestöä kulttuurien kohtaamiseen.
– No, pelkään kuitenkin, että näin ei tehdä. Ei ole varaa panostaa kotouttamiseen, tulijoille ei synny oikotietä työmarkkinoille ja kasvukeskusten asuntotuotantovelka kasvaa entisestään. Tekohengitämme tulevaisuudessakin verovaroin kasvukeskusten ulkopuolisia asuntomarkkinoita ja kehitysalueita, ja kantaväestön koulutuksesta leikataan lisää, Pauna ennusti.
Mitä tästä seuraa? Paunan mielestä maahanmuuttoon liittyvä taloudellinen kasvupotentiaali jää hyödyntämättä. Vain vähemmistö maahanmuuttajista juurtuu aidosti Suomeen, he työllistyvät lähinnä matalapalkka-aloille, ja ehkä harmaaseen talouteenkin.
– Suurin osa asuu ensin tuetusti ympäri Suomea, sitten ehkä kasvukeskuksissa, kunnes muuttaa pois. Muuttotappioalueiden tekohengitys voikin osoittautua virheeksi: maahanmuutto vie enemmän kuin voisi tuoda, myös pidemmällä aikavälillä.
Paunan mielestä nykyisen hallituksen “vahva kaupunkivastaisuus ja kaupungistumisen pelko” on vaarallista.
– Suomessa ei vieläkään nähdä, että näin laajaan yhteiskuntarakenteeseen meillä ei ole yksinkertaisesti varaa. Meillä on noin kymmenen oivallista kaupunkikeskusta, jotka voivat elävöittää alueita ja tarjota palveluja kantaväestölle ja maahanmuuttajille. Maan hallituksen pitäisi myöntää, että Suomi kaupungistuu.
Humanitaarinen auttaja asuttaisi mökkeihin
SPR:n kansainvälisen avustustoiminnan päällikkö Kalle Löövi korosti edustavansa toisenlaista, pankkimiehistä ja insinööreistä poikkeavaa linjaa. Hän on tehnyt uransa maanjäristysalueilla ja pakolaisleireillä.
Kun maailmalla puhutaan pakolaisaalloista, puhutaan yleensä sadoista tuhansista ihmisistä. Suomessa “pakolaisaaltoon” riittävät jo tuhannet.
Kun kansainväliset avustusjärjestöt suunnittelevat ja järjestävät pakolaisoperaatiota, auttajat selvittävät ensin, miten ihmiset saadaan suojaan.
Kun kansainväliset avustusjärjestöt suunnittelevat ja järjestävät pakolaisoperaatiota, auttajat selvittävät ensin, miten ihmiset saadaan suojaan.
Suomessa ei kuitenkaan ole listoja tai koottuja tietoja siitä, mitä mahdollisia majoituspaikkoja jo on olemassa.
– En ole nähnyt Suomessa missään sellaista tilarekisteriä, josta löytyisi lisäksi selostus siitä, mitä eri tiloissa voisi tehdä tai mitä palveluja niissä pystytään järjestämään.
Telttoja ja kontteja tarvitaan varalle
Valtiolla on kansainvälisen sopimuksen pohjalta velvollisuus ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja tarjota suojaa. Suomen kunnallisen itsehallinnon mukaan kunta kuitenkin päättää itse pitkälti omista asioistaan.
– Vaikka ministeriö yrittää kuinka ohjata, niin kunnassa voidaan ajatella että “kyllä meillä paremmin tiedetään kuin siellä ministeriössä”. Yksittäinen rakennustarkastaja saattaa siis päättää ihan toisin kuin koko muu Suomi, Löövi sanoi.
Hänen mukaansa Suomessa ei ole vielä tarvetta majoittaa telttoihin tai kontteihin ketään, mutta niitä tarvitaan varoiksi.
– Tämä liittyy myös siihen, miten ennaltaehkäistään maahanmuuttopainetta. Kun viesti menee maailmalle, että kylmässä maassa voi olla kylmääkin majoitusta, niin se hillitsee, kun joku miettii lähteäkö matkaan vai ei.
Oppia evakkojen asuttamisesta
Löövin mukaan nyt maahan tulevat olisivat hyötyneet, jos he olisivat nähneet, miten Suomi majoitti aikoinaan Karjalan evakot.
Löövi esitti, että maahanmuuttajille järjestettäisiin ammattikoulutusta, joka tukisi mahdollisia palaajia kotimaassaan.
– Se ratkaisu on ajankohtainen yhä. On hyvä malli, että rakennetaan hartiapankkityönä ja yhdistetään perheiden voimavaroja, Löövi sanoi.
Hän esittikin, että maahanmuuttajille järjestettäisiin ammattikoulutusta, joka tukisi mahdollisia palaajia kotimaassaan.
– Kotoutumiseen liittyen järjestäisin sellaista ammattikoulutusta, jossa maahanmuuttaja oppii kunnostamaan omaa kotiaaan. Kun oletus on se, että joku perheestä palaa takaisin Irakiin, Syyriaan tai muualle, niin silloin taitoa voi viedä kotimaahan. Ja jos joku perikunta myy halvalla mökin, niin maahanmuuttaja voi kunnostaa sen ja myydä lähtiessään ja saada rahat omaan kotiin Syyriaan, Löövi visioi.
“Närpiön tomaatit pelastivat ihmisiä”
Samalla voitaisiin pelastaa kyläkouluja ja muita palveluja, joita nyt karsitaan. Esimerkiksi Närpiössä maahanmuuttajat ovat auttaneet kasvihuoneviljelyn kukoistukseen.
– Närpiön tomaatit ovat pelastaneet ihmisiä. Jos toimimme niin, että ihmiset voivat asua maaseudulla, siitä voisi olla hyötyä myös paikalliselle mummolle, joka nyt on vaarassa menettää palvelunsa.
Löövi kertoo tavanneensa tulijoiden joukossa monta tohtorikoulutettua ja ihmisiä, joilla on ollut menestyviä yrityksiä.
– Siinä on meille valtava mahdollisuus. Niputtamalla jotenkin nämä asiat yhteen maahantulija oppii samalla maan tavat, kun hän ei muuta valmiiksi tehtyyn vuokra-asuuntoon vaan sellaiseen, johon liittyy vastuunottoa. Ja jos hän palaa kotimaahansa, on oppinut niin paljon, että pärjää perheen kanssa siellä paremmin, Löövi sanoi.
Suomella on “perässähiihtäjän etu”
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara huomautti, että Suomella on niin sanottu perässähiihtäjän etu. Kun maahanmuutto on muissa Pohjoismaissa kasvanut paljon nopeammin kuin meillä, me voimme nyt ottaa niiden virheistä oppia.
Ensinnäkin, esimerkiksi Ruotsissa on huomattu, että maahanmuuttajat eivät ole pysyneet niillä sijoituspaikkakunnilla, joihin heidät yritettiin kotouttaa.
– Jopa ennen kotouttamisohjelman päättymistä he ovat muuttaneet isojen kaupunkien lähiöihin.
Toiseksi, työmarkkinaintegraatio on epäonnistunut.
– Hajasijoittamisohjelman kunnissa on siitä syystä tyhjiä asuntoja, että sieltä ei löydy töitä. Sieltä muutetaan pois, Vaattovaara korosti.
Kolmanneksi, maahanmuuttajien omat sosiaaliverkostot ovat vahingoittuneet hajasijoittamisella, jolloin he ovat jääneet vaikeaan tilanteeseen.
– Osa on uudessa maasssa uudessa tilanteessa eikä saa tarvitsemaansa tukea edes maanmiehiltään. Näin he joutuvat nojautumaan sosiaaliturvaan ja muuhun kunnalliseen tukeen, Vaattovaara muistutti.
