Suomen lämpöpumppuyhdistyksen (SULPU ry) mukaan maalämpöjärjestelmien myynti kasvoi viime vuonna noin 20 prosenttia. Euroissa mitaten kasvu oli 25–30 prosenttia.
Yhdistyksen toiminnanjohtaja Jussi Hirvonen kertoo, että isoja maalämpökohteita tehtiin aiempaa enemmän. Taloyhtiöt ovat siis nyt innostuneet asiasta tosissaan.
– Maalämpöä kannattaa harkita taloyhtiön lämmitysjärjestelmäksi erityisesti silloin, kun öljykattila tai kaukolämmityslaitteet alkavat olla teknisen käyttöikänsä päässä. Investoinnin kannattavuus kannattaa laskea myös täysin toimintakunnossa oleville laitteille, Hirvonen sanoo.
Maalämmön parhaita puolia ovat ympäristöystävällisyys ja halvat käyttökustannukset. Huonoin puoli on kallis kertainvestointi.
Mutta sopiiko se juuri omaan taloyhtiöön?
Millainen lämmitysjärjestelmä on?
Maalämpöjärjestelmiä asennetaan käytännössä vain rakennuksiin, joissa jo on vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä, eli patterit tai lattialämmitys.
– Sähkölämmitteiseenkin taloon maalämpö on mahdollista tehdä, mutta yleensä se ei kannata, koska sähköpattereiden tilalle pitäisi rakentaa uusi vesikiertoinen lämmönjakojärjestelmä, kertoo Motivan asiantuntija Teemu Kettunen.
Vanhaa patteriverkostoakin joudutaan toisinaan muokkaamaan. Joskus pattereita saatetaan vaihtaa teholtaan suurempiin. Tämä johtuu siitä, että maalämpöpumpun tuottama kuuma vesi on viileämpää kuin esimerkiksi öljylämmityksen tuottama kuuma vesi. Tarvitaan lisää lämpöä luovuttavaa pinta-alaa.
Lattialämmityksen kanssa ei tätä pulmaa ole, koska lattialämmitysjärjestelmät toimivat matalammilla lämpötilatasoilla ja niiden pinta-ala on isompi.
Maalämpöjärjestelmä on mitoitettava juuri omalle taloyhtiölle sopivaksi. Laskelmat kannattaa teettää riippumattomalla asiantuntijalla. Alimitoituksesta ei yleensä ole hyötyä, sillä vaikka järjestelmän hankintahinta olisikin siten halvempi, ovat käyttökustannukset korkeammat, kun sähköä kuluu enemmän.
– Pihan kaivokenttä, johon kaivot porataan, kannattaa mitoittaa varman päälle. Näin saadaan järjestelmälle parempi hyötysuhde, eli yhdellä yksiköllä sähköä saadaan aikaan enemmän lämpöä. Muitakin hyötyjä syntyy, sanoo Kettunen.
Entä pääsulakkeen koko? Kun taloyhtiö siirtyy pumppulämmitykseen, voi sähkönkulutus kasvaa niin, ettei sähköautojen latauspisteiden tekeminen jatkossa olekaan mahdollista ilman sulakekoon kasvattamista. Sähkönkulutuksen kasvu voi toisaalta parantaa aurinkosähkön kannattavuutta.
– Tämä kolmiyhteys on hyvä huomioida maalämpöä harkittaessa, toteaa Kettunen.
Tontin sijainti ja koko
Saako meidän tontille porata lämpökaivoja? Aika moneen paikkaan saa – toimenpidelupa toki tarvitaan – mutta rajoituksiakin on.
– Kaupunkien ydinkeskustoissa sijaitsevat taloyhtiöt ovat hankalimmassa tilanteessa. Monen tontin alla kulkee vesi- ja viemärilinjoja tai rakennus sijaitsee vaikkapa parkkiluolan yläpuolella. Koska lämpökaivot ulottuvat tyypillisesti 300 metrin syvyyteen ja ylikin, ei porauslupaa näissä tapauksissa heru, SULPUn Hirvonen sanoo.
Laitakaupungilla, kirkonkylissä ja haja-asutusalueella tilanne on helpompi. Siellä porausluvan saattaa torpata lähinnä se, että rakennus sijaitsee pohjavesialueella. Maalämpökaivojen lämmönkeruunesteen katsotaan muodostavan uhan pohjavesille.
Hanke voi kaatua myös tontin pienuuteen. Taloyhtiömittakaavassa tarvitaan useita lämpökaivoja, eivätkä ne saa ulottua naapurin puolelle. Toisaalta kaivot eivät voi olla aivan vierekkäinkään, jotta lämmöntuotto turvataan. Ja tietenkin on kaivonporausvaunulla päästävä sille tontin osalle, johon kaivot aiotaan kairata.
Kaupunkien ydinkeskustoissa sijaitsevat taloyhtiöt ovat hankalimmassa tilanteessa.
Maaperän laatu nousee rajoitteeksi harvoin. Kannattamattomaksi kaivonteko voi muodostua, jos peruskallion päällä on löysää irtomaata useita kymmeniä metrejä.
– Tulevaisuudessa jopa kahden kilometrin syvyiset lämpökaivot yleistyvät. Sellainen sopii pienellekin tontille tai yhteiseksi lämmönlähteeksi joukolle taloyhtiöitä. Ensimmäinen tällainen ryhmähanke käynnistettiin vuoden 2021 lopulla Espoon Finnoossa, sanoo Teemu Kettunen.
Tulevaisuudessa jopa kahden kilometrin syvyiset lämpökaivot yleistyvät.
Yhtiön koko ja kannattavuus
Taloyhtiön koko vaikuttaa maalämpöhankkeen kannattavuuteen. Mitä isompi ja enemmän energiaa kuluttava yhtiö, sitä suurempi säästö. Toisaalta säästö pienenee käsi kädessä lämmitysjärjestelmässä kierrätettävän veden lämpötilan nostamisen kanssa.
Kannattavuutta voi laskeskella investoinnin takaisinmaksuajan kautta. Noin kymmenen vuoden kuoletusaika on vielä kannattava. Öljylämmitystaloissa on mahdollista päästä myös reilusti alle kymmenen vuoden takaisinmaksuaikoihin.
Jos maalämpöön voidaan liittää poistoilman lämmöntalteenotto, saattaa investoinnista tulla yhä järkevämpi, sillä kun lämpöä otetaan talteen poistoilmasta, maalämpöä tarvitaan vähemmän. Tämä tarkoittaa pienempää kaivomäärää – ja säästöjä. Rakennuksen lisäeristäminen on niin ikään hyödyllistä, mutta kannattaa yleensä vain julkisivuremontin yhteydessä.
Maalämpöön siirtymisen hinta riippuu taloyhtiöstä. Alan urakoitsijat haarukoivat, että pienessä taloyhtiössä kustannukset ovat 100 000 euron vaiheilla, keskikokoisissa taloyhtiöissä 200 000–300 000 euroa, ja isoimmissa taloyhtiöissä 400 000 euroa tai ylikin.
– Lisäksi taloyhtiöstä tulee löytyä tila maalämpöjärjestelmän laitteille ja tietenkin yhteinen tahto ekologiseen lämmitysjärjestelmään siirtymiselle, lisää Hirvonen.
Lue lisää: Maalämpöön vaihtaminen toi säästöä
Lue lisää: Remontti lopetti asunnoissa hikoilemisen ja toi yli kymppitonnin vuosisäästöt
Lue myös: Energiaremontti taloyhtiössä: näin päätöksenteon vaiheet etenevät
