Espoolaisessa kahvilassa tuoksuu kaneli, kaakao ja korvapuusti. Pöydän äärellä puhuvilla neljällä ihmisellä on yhteensä vuosisadan kokemus vaikuttamisesta Tapiolan asunto-osakeyhtiöissä. Mikä seudussa ja asumismuodossa viehättää?
– Itselleni oli suuri ihana elämänmuutos, kun muutin kerrostaloon omakotitalosta kolmisen vuotta sitten. Pääsin eroon ruohonleikkuusta ja kiinteistönhoidon vastuusta ja silti asun vehreästi. Ja olihan se ikimuistettava hetki, kun autoni juuttui talvella pihan kinokseen ja peräti neljä naapuria tuli työntämään sen irti, Hanna Sarakorpi pohtii.
Itselleni oli suuri ihana elämänmuutos, kun muutin kerrostaloon omakotitalosta kolmisen vuotta sitten.
Hanna Sarakorpi
Sarakorpi on taloyhtiönsä hallituksen varajäsen ja kertoo olevansa ”se joka esittää tyhmät kysymykset”.
Vierellä nyökyttelee kahden taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Aapo Aittola. Mies kertoo luopuneensa pientaloasumisesta vuosituhannen vaihteessa.
– Omaan päätökseeni vaikuttivat Suomen vuodenajat. En halunnut lapioida lunta tai murehtia, mitä tapahtuu, kun on kauemmin poissa. Kun muutin kerrostaloon, tarjosin osaamiseni yhtiön asioiden hoitoon. Kun arvostelee asioita, pitää olla rotia ottaa itsekin vastuuta.
Vihreä paratiisi
Kaikkia puhujia yhdistää vahva tapiolalainen identiteetti, vaikkakin Aittola asuu nyt nimellisesti Kauniaisissa. Kaupunginosan väljyys, luonnonläheisyys ja arkkitehtuuri saavat keskustelijat lyyrisiksi. Seudun taloyhtiöt ovat aktiivisia ja yhteisöllisiä.
– Täällä on kivaa asua, sillä kun ovesta astuu ulos, vasemmalla ja oikealla on luontoa, vettä ja vihreää, on jäniksiä ja kettuja. Arkkitehtuuri on kaunista ja oma Aarne Ervin suunnittelema asuntoni on tilankäytöltään suorastaan nerokas. Huoneisto tuntuu puolitoista kertaa kokoaan suuremmalta, ja päälle on vielä valtava parveke, kiinteistökonkari Olavi Merikanto pohtii.
Merikanto on entinen puheenjohtaja ja nykyinen hallituksen jäsen, joka on muun muassa perustanut Tapiolan taloyhtiöforum -yhdistyksen.
Vehreän paratiisin taivaalla pyörteilee synkkiä pilviä: länsimetron myötä alueelle on tullut ja on tulossa raju määrä korkeita kerrostaloja.
– En ymmärrä tätä uutta täyteen ahdettua kaupunkikuvaa. Sen myötä myös liikennejärjestelyistä tehdään yhä raskaampia. Jalkaisin tai pyörällä liikkuminen vaikeutuu, Risto Repo kritisoi.
Repo on ollut vuosikymmeniä hallituksen jäsen ja on yhtiönsä turvallisuuspäällikkö.
– Tuntuu, että uusrakentamisen myötä Tapiola alkaa olla totaalisen menetetty. Vanhan talon viereen saatetaan rakentaa korkea rakennus, joka blokkaa ilta-auringon. Englannissa on sentään open sky -periaate eli asuintalon näkymä taivaalle on perustuslaissa suojattu, Aapo Aittola lisää.
Outo kansallinen erikoisuus
Usealla asukasaktiivilla on kokemusta ulkomailla asumisesta. Euroopassa useimmat huoneistot ovat vuokra-asuntoja ja länsimaiden omistusasunnot ovat pääosin condo-tyyppisiä. Tällöin asukas omistaa huoneistonsa ja asukasyhdistys ylläpitää yhteisiä tiloja. Kansainvälisesti Suomen asunto-osakejärjestelmä on uniikki outolintu.
– Sen pitäisi aktivoida osakkaita pitämään omaisuudesta huolta, mutta käytännössä monesta tulee passiivisia vapaamatkustajia. Tämä on suomalaisen mallin pimeä puoli. Ihannetapauksessa hallitukseen tulee toimeliaita ihmisiä, joilla on tietämystä työnsä puolesta, Olavi Merikanto pohtii.
Hanna Sarakorpi kertoo yllättyneensä muutettuaan omakotitalosta taloyhtiöön, miten harvat halusivat kantaa yhteistä vastuuta.
– Se yllätti. Luulin, että kaikki ovat kiinnostuneita omaisuudestaan.
Ihannetapauksessa hallitukseen tulee toimeliaita ihmisiä, joilla on tietämystä työnsä puolesta.
Olavi Merikanto
Keskustelijat ovat yhtä mieltä siitä, että tasapainoisessa hallituksessa on sopivan kirjavia ihmisiä.
– Kaikki eivät saa olla rakennusinsinöörejä tai ekonomeja, Risto Repo kuvailee.
Koska harva haluaa hallitukseen, sinne päätyneitä on hyvä perehdyttää ja palkita. Puheenjohtajana toimineet pitävät tärkeänä sitä, että hallitusväki saa puurtamisestaan myös rahapalkkiot.
– Eräskin tapiolalainen puheenjohtaja on vetänyt putkiremontit ja julkisivuremontit ja kaiken maailman remontit ja saa palkkioksi vain haukkuja. Minusta se on karmeata, Merikanto ihmettelee.
Ole muille mukava
Espoolaisten mukaan henkilökemiat määräävät pitkälti, miten sujuvasti taloyhtiön arki rullaa.
– Kaikki lähtee ihmissuhteista. Kukaan ei halua olla hallituksessa, jos siellä on kolareita. Isännöitsijän tai huoltofirman kanssa homma ei toimi kuten R-kioskissa, josta vain haetaan hyllyltä tavara. Parempi on rakentaa yhteistyötä hyvässä hengessä, Aapo Aittola kuvailee.
Risto Repo kertoo, että hänen yhtiössään jo sähköjohdon veto naapuriyhtiön kautta viivästyi tulehtuneiden henkilösuhteiden vuoksi. Kun keskusteluyhteys avautui, kaikki sujui vaivatta.
Isännöitsijän tai huoltofirman kanssa homma ei toimi kuten R-kioskissa, josta vain haetaan hyllyltä tavara.
Aapo Aittola
– Miedän taloyhtiössämme ei ole koskaan riidelty, Olavi Merikanto kehaisee.
Koronan aikana monen talon yhteisöllisyys vahvistui: esimerkiksi senioriasukkaat saivat naapuriapua. Nyt toivotaan, että sama henki säilyisi koronan jälkeenkin.
– Itse en ymmärrä mitään vaikkapa korjausrakentamisesta, mutta teen kaikkeni, että kerrostalossani olisi kasvavaa yhteisöllisyyttä, Hanna Sarakorpi pohtii.
Monessa talossa ei järjestetty talkoita tai kesäjuhlia koronan aikana. Nyt asukkaat kuulemma kaipaavat jo kovasti talkoiden yhteisöllistä puuhastelua – ja makkaraa ja olutta.
– Ehkä nyt myös shampanjaa, Sarakorpi lisää.
