Tässä juttusarjassa tarkastelemme eri aiheiden kautta sitä, miltä elämä taloyhtiöissä näyttää tulevaisuudessa ja minkälaista elämä niissä oli 100 vuotta sitten.
20 vuoden kuluttua
Tilastokeskuksen mukaan lemmikkejä on jo reilusti yli 30 prosentissa kaikista talouksista ja luku kasvaa vauhdilla. Koiria on hiukan useammassa kodissa kuin kissoja. Ennusteiden mukaan on täysi syy olettaa, että trendi jatkuu myös tulevaisuudessa.
Vaikka lemmikkejä on edelleen eniten pientaloissa, niitä pidetään entistä enemmän myös taloyhtiöissä. Kaupungistumisen jatkuessa yhä useampi koira tai kissa päätyykin asumaan kerrostaloon. Tämä vaikuttaa siihen, millaiset lemmikit kasvattavat suosiotaan ja mihin suuntaan niitä jalostetaan.
Jatkossa eniten kysyntää on karvakavereilla, jotka eivät pidä pahaa ääntä, ovat sopuisia sekä ihmisten että toisten eläinten kanssa ja helppoja kouluttaa siisteiksi ja muutenkin tavoille.
100 vuotta sitten
Varsinaiset lemmikkieläimet olivat Suomessa vielä harvinaisuus, lähinnä yläluokan ja porvariston keskuuteen Englannista levinnyt muoti. Kaupunkien vauraammissa perheissä saattoi olla seurakoiria, rotukissoja tai joskus myös häkkilintuja tai -hiiriä. Työtä tekevällä köyhällä kansalla ei ollut varaa ruokkia yhtään ylimääräistä suuta, joten lemmikin pito tuskin juolahti mieleenkään.
Eläimiä oli toki kaupungissa paljonkin: ihmisasumusten luo hakeutuvia hiiriä, rottia ja siilejä, kissoja pitämässä tuholaisia kurissa, talojen takapihoilla jopa sikoja ja kanoja. Varsinkin lapset saattoivat kehittää läheiset suhteet asuinympäristönsä eläimiin, antaa niille nimiä, ruokkia ja hoivata. Niistä tuli heille melkein kuin lemmikkejä.
