100 vuotta sitten
Asumisen konseptit ja ratkaisut kehittyivät voimakkaasti 1900-luvun alussa, kun yritettiin ratkaista, miten kasvava keskiluokka voisi elää säätynsä mukaista elämää tiiviissä, modernissa kaupungissa. Yksi ratkaisuista oli keskuskeittiön rakentaminen taloihin, joiden asunnoissa saattoi olla vain pieni keittokomero.
Lounas- ja päivällisaikaan ruoka saapui kotiin tarjoiluvalmiina ruokahissillä. Tämä vapautti perheet pitämästä omaa piikaa – ja rohkeimmat koulutetut naiset töihin kodin ulkopuolelle. Joissakin taloissa oli myös ruokasali, jonne saattoi mennä nauttimaan aterioita.
Keskuskeittiöt olivat kansainvälinen ilmiö, joka rantautui myös Suomeen.
Keskuskeittiöt olivat kansainvälinen ilmiö, joka rantautui myös Suomeen. Tällaisia taloja rakennettiin kolmisenkymmentä, ennen muuta Helsingin Töölöön sekä Turkuun. Viimeinen keskuskeittiö toimi Turun Museonmäellä vuoteen 2010 asti, kun 50 vuotta taloa palvellut emännöitsijä jäi eläkkeelle.
20 vuoden kuluttua
Nyt ja tulevaisuudessa rakennetaan yhteisöllisiä kerrostaloja, joissa laitetaan ja syödään ruokaa yhdessä. Tämän mallin juuret ovat yllä kuvatuissa keskuskeittiötaloissa – kun niiden toiminta alkoi 1970-luvulla Ruotsissa hiipua, asukkaat valtasivat keittiöt ja ryhtyivät kokkaamaan yhdessä.
Yhteinen puuha ruoan äärellä on parasta mahdollista sosiaalista liimaa naapurusten kesken. Ruoka kokoaa ihmiset yhteisen perusasian äärelle: kaikkien on joka päivä syötävä. Yhteisen pöydän ääreen istuminen on paitsi mukavaa myös ekologista: sähköä kuluu vähemmän, kun lämmitetään vain yksi uuni ja käynnistetään yhteinen tiskikone.
Yhteisruokailun järjestämiseen sopivat tilat ja varusteet omaavia taloja on vasta vähän, mutta kiinnostus niitä kohtaan kasvaa. Tällaisia taloja toteutetaan ennen muuta ryhmärakennuttamalla asukkaiden omasta aloitteesta.
