100 vuotta sitten
Suurin osa kaupunkiasumuksista oli sata vuotta sitten puurakennuksia, joiden lämpimissä, kosteissa sopukoissa isot ja pienet tuhoeläimet viihtyivät ja lisääntyivät. Ongelmaa pahensivat nopeasti kasvavien kaupunkien puutteellinen jätehuolto ja asukkaiden kehnot hygieniaolot. Niinpä asuintaloissa vilisi sekä hiiriä ja rottia että luteita, täitä ja torakoita.
Läpimurto ihmisloisten torjunnassa oli hetekan eli rautasängyn keksiminen 1930-luvulla.
Jo 1500-luvulla keksityt hiiren- ja rotanloukut olivat ahkerassa käytössä, samoin kemikaalit, kuten arsenikki ja lyijyarseeni, jotka olivat vaarallisia muillekin kuin tuholaisille. Läpimurto ihmisloisten torjunnassa oli hetekan eli rautasängyn keksiminen 1930-luvulla. Hetekassa saattoi nukkua yönsä rauhassa, kun luteet ja russakat eivät pystyneet kiipeilemään sen rautaisissa rakenteissa.
20 vuoden kuluttua
Yleinen hygienia on niin hyvä, että useimmat asukkaat elävät arkeaan kohtaamatta tuhoeläimiä lainkaan. Eivät ne kuitenkaan katoa. Globaali vuorovaikutus saattaa tuoda meille myös uusia lajeja.
Tulevaisuuden tuhoeläintorjunnassa huomioidaan ympäristövaikutukset, menetelmien ja aineiden turvallisuus ihmisille ja lemmikeille – ja vältetään turhaa kärsimystä. Jo nyt on käytössä rotanloukkuja, jotka toimivat täysin myrkyttömästi ja hyödyntävät digitaalista teknologiaa. Rotta houkutellaan syötillä loukkuun, jossa se saa tappavan sähköiskun ja putoaa säiliöön. Laitteen sensorit lähettävät tapahtumasta tiedon valvomoon, jolloin loukku tyhjennetään ja rottatilanteesta pysytään reaaliaikaisesti selvillä. Myös digitaalisia hyönteistorjuntalaitteita on kehitteillä.
