100 vuotta sitten
Uudenaikaiset asunto-osakeyhtiöt olivat 1900-luvun alussa osa suurta liikettä, jossa suomalaiset kasvoivat tsaarin alamaisista tasavallan kansalaisiksi. Opittiin tekemään järjestynyttä yhteistyötä ja muodostamaan rakenteita, joiden varassa saatettiin ryhtyä jopa rakentamaan ja hallinnoimaan kokonaisia asuinkerrostaloja.
Työväenasuntoyhtiöiden isännöitsijä valittiin tavallisesti asukkaiden joukosta – sellainen, joka hallitsi kirjanpidon perusteet. Taloyhtiön hallitus koostui muista kuntoisiksi tiedetyistä osakkaista. Kokoukset olivat lähinnä muodollisuuksia: isännöitsijä, joka usein oli myös hallituksen puheenjohtaja, oli pohtinut asiat valmiiksi, eikä hänen aivoituksiaan tavattu kyseenalaistaa. Hallitus kokoontui isännöitsijän kamarissa ja päälle juotiin kahvit.
Naisia ei taloyhtiöiden hallituksissa juurikaan ollut – he harvoin omistivat mitään tai jos omistivatkin, eivät itse hallinneet omaisuuttaan.
Ylempien säätyjen taloyhtiöissä toimi patruunavalta. Suvun omaisuutta hallitseva isäntä teki käytännössä päätökset ja nimitti edustajakseen talon asioita hoitamaan disponentin.
Naisia ei taloyhtiöiden hallituksissa juurikaan ollut – he harvoin omistivat mitään tai jos omistivatkin, eivät itse hallinneet omaisuuttaan.
20 vuoden kuluttua
Taloyhtiöiden hallinto on muuttunut laajaksi ja moniulotteiseksi, kun säädökset ovat täsmentyneet, talotekniikka mutkistunut ja asumiseen, asuinyhteisöihin sekä ympäristövaikutuksiin liittyviä kysymyksiä on yhä enemmän. Vastuut ja vaatimukset ovat niin suuret, ettei harrastuspohjalta hoidettava isännöinti enää juurikaan ole mahdollista.
Päätöksenteko kehittyy aidosti keskustelevaan ja kaikkien hallituksen jäsenten näkökulmia ja osaamista hyödyntävään suuntaan – pöydän päässä nuijaa heiluttava on pikemminkin fasilitaattori kuin diktaattori.
Ammattimainen isännöinti tuottaa ratkaisuja kaiken monimutkaisen hallintaan, jolloin hallitustyöskentelykin sujuu mielekkäästi. Kun taloyhtiön tulevaisuuden ratkaisut on valmisteltu tekniikan, talouden ja säännöstöjen uusimmat kehitykset tuntien, voivat hallituksen jäsenet nukkua yönsä rauhassa. Kokouksia pidetään kasvotusten enää silloin, kun siihen on erityinen tarve – monet asiat hoituvat etänä yhtä hyvin.
Ja veikkaanpa, että naisia on pöydän ympärillä enemmistö.
