100 vuotta sitten
Sata vuotta sitten elettiin suuressa energiatalouden murroksessa. Kaupungit kasvoivat vauhdilla ja piti kehittää tehokas, turvallinen ja kohtuuhintainen tapa tuottaa lämpöä ja valoa tiheälle asutukselle – vanhat puu- ja hiilipannut tai kerosiini lampussa eivät sitä olleet. Kerrostaloissa huone- ja huoneistokohtaiset kamiinat ja kakluunit korvattiin ensin keskuslämmityskattiloilla ja toisen maailmansodan jälkeen kaukolämmöllä, joka lämmitti myös käyttöveden.
Lampun jättäminen palamaan tyhjään kotiin oli suorastaan edesvastuutonta!
Kaasuverkko tuli kaupunkeihin ennen sähköverkkoa. Nopeasti lämpiävillä ja siisteillä kaasuliesillä saatiin korvattua keittiöiden nokeavat, palovaaralliset puuhellat, ja kaasulla toimivat myös muun muassa katuvalot ja vesiboilerit. Kaasuakin kätevämpi sähkö valtasi nopeasti alaa 1920-luvulta lähtien.
Missä muodossa energiaa koteihin tuotettiinkin, se oli kallista. Lampun jättäminen palamaan tyhjään kotiin oli suorastaan edesvastuutonta!
20 vuoden kuluttua
Energia on kallista tulevaisuudessakin – myös ja varsinkin siksi, että sen tuotannon ekologiset vaikutukset aiheuttavat ihmiskunnalle ja koko biosfäärille sellaisia kustannuksia, joita on vaikea edes hahmottaa.
Avuksi tulee nopeasti kehittyvä tekniikka, sekä energian tuotannossa, sen säästämisessä ja kulutuksen valvonnassa. Talot rakennetaan entistä energiapihimmiksi, tai jopa energiaa tuottaviksi yksiköiksi. Laitteet ovat sitä kilpailukykyisempiä, mitä niukemmin ne kuluttavat, ja tätä ohjataan voimakkaasti myös viranomaismääräyksillä. Talojen asukkaiden käyttöön tulee yhä hienostuneempia tapoja valvoa ja ohjata omaa energiankulutustaan älykotisovellusten myötä.
Lamppua ei tulevaisuudessakaan jätetä palamaan tyhjään kotiin, mutta sen napsauttaminen pois päältä ei jää enää asukkaan muistettavaksi, kun älysensori tietää, milloin ollaan kotona ja milloin ei. SK
