Toisinaan vuokranantaja ja vuokralainen ovat eri mieltä siitä, kuka korvaa asuntoon tulleet elämisen jäljet.
Pääperiaate on, että vuokranantaja korvaa tavanomaisen kulumisen eli tavallisesta elämisestä pintoihin (katto, lattiat lattialistoineen ja seinät), kalusteisiin ja kodinkoneisiin syntyneet jäljet. Vuokranantaja ei voi edellyttää, että asunto olisi vuokrasuhteen alussa ja lopussa täsmälleen samassa kunnossa. Pitkän vuokrasuhteen päättyessä jälkiä on hyväksyttävä enemmän.
Vuokralaisen on pyrittävä minimoimaan huonekaluista aiheutuvia jälkiä, esimerkiksi laittamalla huonekalujen jalkoihin huopapalat.
Tavanomaista kulumista on
- huonekalujen aiheuttamat painaumat ja värijäljet
- huonekalujen liikahtamisesta aiheutuneet normaalit kulumajäljet, kuten sohvan jalkojen aiheuttamat jäljet
- peilien, taulujen, lamppujen, julisteiden, verhotankojen, huonekasvien, ryijyjen tai muiden näihin rinnastettavien esineiden kiinnittämisestä seiniin tai kattoon aiheutuneet jäljet
- lemmikkien aiheuttama tietynasteinen kuluminen (vrt. alla), mikäli lemmikkieläimen pitäminen on sallittu vuokrasopimuksessa
Tavanomaista kulumista ei ole
- isot kolhut tai muut suuremmat jäljet, jotka aiheutuneet tavaroiden putoamisesta lattialle tai iskeytymisestä seinään
- sisäovissa tai seinissä olevat kolot ja hankaumat
- piirrokset, repeytymät tai sotkut seinissä, tapetissa tai muilla pinnoilla
- lemmikkieläinten aiheuttamat purema- tai kynnenjäljet
- lemmikkieläinten eritteiden aiheuttamat jäljet tai haju- ja muut haitat
- kaikki eläinten aiheuttamat jäljet, mikäli sovittu, ettei eläimiä saa pitää
Vuokrasopimuksella voidaan laajentaa tai rajoittaa vuokralaisen vastuuta siitä, missä kunnossa asunto on vuokrasuhteen päättyessä luovutettava. Tarkista siis, mitä vuokrasopimuksessa on sovittu.
