Jos taloyhtiöissä (jopa hallituksissa) käytävien keskustelujen tärkeyttä mitattaisiin aiheeseen käytetyn ajan perusteella, samalle viivalle asettuisivat kukkaruukut ja lähestyvä putkiremontti. Jos asioiden keskeisyyttä mitattaisiin sillä, kuinka paljon aivotyötä ne vaativat, teknisten detaljien pähkäily voittaisi selvittelyn siitä, mihin suuntaan taloyhtiötä halutaan kehittää.
Ehkä monen taloyhtiöiden johdossa ei ymmärretä, että siellä ollaan hoitamassa omaisuutta. Vai eikö siellä olla? Tai tuntuuko isojen kokonaisuuksien hahmottaminen liian työläältä? Eikö asiantuntijoihin luoteta, kun keskitytään yksityiskohtiin, jotka voisi hyvin jättää heidän huolekseen? Olipa syy mikä hyvänsä, perustan saa kuntoon huomioimalla nämä neljä näkökulmaa. Sen jälkeen fokus on olennaisessa.
Ensinnäkin hallituksen pitää olla selvillä taloyhtiön nykytilasta eli siitä, missä teknisessä ja taloudellisessa kunnossa taloyhtiö on. Jos lähtötilanne on hämärän peitossa, on vaikea tehdä kauaskantoista korjaussuunnitelmaa, määritellä tulevaisuuden tavoitetasoa ja mitoittaa käytettävissä olevia varoja.
Hallitus edustaa osakkeenomistajia, ja toiseksi hallituksen täytyy olla perillä siitä, mihin suuntaan taloyhtiötä halutaan kehittää. Kun suunta on yhdessä sovittu, turha vääntö häviää ja päätöksiin sitoudutaan.
Kolmanneksi molemmissa edellä mainituissa täytyy ottaa huomioon isännöinnin ja muiden asiantuntijoiden näkemykset.
Neljänneksi pitää tietää, kuinka toimivaksi asukkaat ja osakkaat kokevat taloyhtiön. Tämä ei varsinaisesti tue suoraan arvon säilymistä, mutta sen täytyy olla mukana, koska arjen toimivuudella ja elämänlaadulla on aina väliä – ja kyllä se epäsuorasti arvoonkin vaikuttaa.
Jos hallituksen jäsen hoitaa tehtävänsä hyvin, hän voittaa yhdessä muiden osakkaiden kanssa. Jos ei, kannattaa miettiä, olisiko naapuri tehtävään sopivampi.
