Kävin viime keskiviikkona kuuntelemassa Turun hovioikeuden istuntoa, jossa käsiteltiin Tampereella maaliskuussa 2012 sattunutta lumiturmaa. Jalkakäytävällä kävellyt nainen sai silloin kerrostalon katolta jäätä päähänsä ja menehtyi. Nyt Turun hovioikeus pohti pitkään ja useita todistajia kuunnellen, mitä tarkkaan ottaen pari vuotta sitten tapahtui ja kuka tilanteesta on vastuussa.
Tapaus on käynyt jo aiemmin käräjäoikeudessa. Siellä tuomarit päätyivät siihen, että huoltoyrityksen huoltomiehet olivat toimineet huolellisesti, ja heidät vapautettiin syytteestä. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja sekä taloyhtiön isännöitsijä sen sijaan tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkoon.
Ongelma tämäntyyppisissä oikeuskäsittelyissä on minusta se, että niissä keskitytään aivan vääriin asioihin. Lisäksi huomaan valitettavasti, että asioita ajavat tahot, kuten tässä tapauksessa syyttäjä, eivät ole ymmärtäneet eri osapuolten rooleista mitään.
Huolimaton isännöitsijä?
Yhtenä oikeudellisena kysymyksenä tapauksessa on luonnollisesti ollut se, onko isännöitsijä toiminut huolellisesti. Syyttäjän ajatuslogiikka lienee ymmärtääkseni tämä: hyvämaineinen lumenpudotusyritys on kyseisessä taloyhtiössä tiputtanut katolta lunta joitakin päiviä aikaisemmin. Mutta koska katolle on jäänyt osittain jäätä (tosin tästäkään ei ole varmuutta), ajattelee syyttäjä, että isännöitsijä on ollut huolimaton, kun hän ei ole riittävän hyvin valvonut lumenpudotusyrityksen työn laatua.
Eli isännöitsijän olisi syyttäjän mukaan pitänyt kiivetä katolle tarkistamaan, onko lumenpudotusyritys tiputtanut lumet riittävän hyvin. Järjettömältä kuulostava väite!
Yhtä lailla viranomaisten edustajilla tuntuu olevan huoltoyrityksen ja isännöinnin tehtävänjako hieman hakusessa. Syyttäjä esitti puheenvuorossaan, ettei isännöitsijän huolellista toimintaa ole tai voi olla pelkästään se, että hän kilpailuttaa ja valitsee tarkasti huoltoyrityksen, jolla on eväät huolehtia mm. kattoturvallisuudesta, sopii ehdoista, neuvottelee huoltoyrityksen työnjohdon kanssa siitä, miten työtä tehdään ja käy vielä pari kertaa vuodessa yrityksen työnjohdon kanssa kehityskeskusteluita.
Ei kuulemma riitä. Syyttäjän mukaan isännöitsijällä on velvollisuus käydä säännöllisesti paikan päällä taloyhtiössä tarkkailemassa, missä kunnossa rakennus ja näköjään myös katto ovat. Onkohan syyttäjä nyt sekoittanut isännöitsijän huoltomieheen?
Roolit selviksi
Minusta isännöintiyrityksen toimitusjohtajan todistajankuuleminen oli istunnossa täydellinen. Hän yritti kertoa tuomareille, mitä isännöitsijän työnkuvaan kuuluu. Todistajankuulemisen lopussa hän sanoi: ”Näissä työvaatteissahan me teemme töitä, emme me katoille voi kiivetä” – ja osoitti sormella itseään ja syytettynä olevaa isännöitsijää, jotka molemmat olivat pukeutuneita tyylikkäästi tummiin pukuihin.
Joten kyllä, syyttäjällä oli isännöitsijän rooli hukassa. Toivottavasti tuomareilla ei ole. Jutusta voimme kuitenkin ottaa opiksemme sen, että meidän isännöintialan edustajien pitää kertoa isännöinnin roolista riittävän selkeästi.
Tästä syystä heitänkin haasteen kaikille Suomen 2 500 isännöitsijälle: kun tänä vuonna olette 50 000 taloyhtiön yhtiökokouksissa, tapaatte taloyhtiön hallitusten jäseniä ja asioitte tuhansien viranomaisten edustajien kanssa, kertokaa heille, mikä teidän roolinne taloyhtiön johtamisessa on. Myös minä lupaan omasta puolestani jatkaa tästä keskustelua.
