Energiatodistuksen hankkimiseen pakottaminen lailla ei ole Suomessa onnistunut. Suomalainen kokee todistuksen hankkimisen vain ikäväksi kulueräksi ja vaivannäöksi – suorastaan asuntokaupan hidasteeksi vailla konkreettista hyötyä. Myönnän itsekin, ettei energiatodistuksen olemassaolo tai rakennuksen saama arvosana vaikuttanut keväällä asunnon ostopäätökseen missään määrin.
Tavoite energiatodistuksen takana eli energian säästäminen on ehdottomasti hyvä juttu, mutta keino tavoitteen saavuttamiseksi ei ole lunastanut paikkaansa suomalaisten sydämissä, tai edes mielissä.
Faktaa kuitenkin on, että tällä hetkellä kaikki kerros- ja rivitalot sekä vuoden 1980 jälkeen rakennetut omakoti-, erillis- ja paritalot ovat todistuksen hankkimisvelvoitteen piirissä. Koska todistus tarvitaan vasta asuntoa vuokrattaessa tai myytäessä, voidaan taloyhtiöissä toki elää on the edge: kun joku osakas pyytää isännöitsijäntodistusta, on hätä kädessä, kun todistus pitäisi saada hankittua parissa päivässä. Voisi hyvinkin ajatella, että pikatoimituksella on pikatoimituksen hinta.
Taloyhtiöt, joilla on ollut ennen 1.6.2013 osana isännöitsijäntodistusta annettu energiatodistus, voivat käyttää todistusta aina tämän vuoden loppuun asti. Monilla taloyhtiöillä on siis aikaa tämän vuoden loppuun hankkia lain vaatimukset täyttävä todistus. Ei tarvitse olla kovin hyvä ennustamaan, jos sanon, että energiatodistusten tekijöiden kalenterit ovat loppuvuonna aika täynnä.
Kansalaisaloite energiatodistuslain muuttamiseksi tyssäsi eduskunnan ympäristövaliokuntaan alkukesästä. Isännöintiliitto tekee tästä huolimatta tai juuri tämän takia töitä mielekkäämmän energiatodistuksen puolesta. Meidän mielestämme olemassa olevilla rakennuksilla luokituksen on voitava perustua myös saatavilla olevaan luotettavasti mitattuun kulutustietoon, ei pelkästään rakennuksen laskennalliseen energiankulutukseen. Riesasta voitaisiin siis saada järkeenkäypä paperi. Lobbaustyö jatkukoon.