Hissillä on yllättävä psykologinen vaikutus. Pitkän ja raskaan päivän jälkeen olen joka kerta kiitollinen siitä, että kotitalossani on hissi, eikä minun tarvitse kiivetä rappusia toiseksi ylimpään kerrokseen.
Moni suomalainen ei kuitenkaan ole hissin suhteen yhtä onnekas kuin minä. Hissi puuttuu nimittäin lähes puolesta kerrostaloista. Tämä on hurja tieto, kun ajattelee, että väestöstä 18 prosenttia on tällä hetkellä yli 65-vuotiaita – ja luku on kasvussa.
Hissin puuttuminen johtuu siitä, että hissi tuli pakolliseksi nelikerroksisiin uudisrakennuskohteisiin vasta vuonna 1994 ja kolmikerroksisiin kohteisiin vuonna 2005. Suurin osa kerrostaloista on rakennettu 1960–80-luvuilla.
Osakkaiden onneksi lähes kaikkiin hissittömiin taloihin on kuitenkin mahdollista asentaa hissi jälkikäteen.
Hissi helpottamaan arkea
Asunto-osakeyhtiölaissa on erityissäädös, jossa määritellään, miten hissin jälkiasennuksesta on päätettävä ja miten kustannukset on jaettava. Säädös on siinä mielessä erityinen, että se on pakottava. Siitä ei voi siis poiketa ilman kaikkien osakkaiden suostumusta.
Päätös hissin jälkiasennuksesta on käsiteltävä yhtiökokouksessa, ja sille on saatava yksinkertainen enemmistön kannatus eli yli puolien osakkaista on kannatettava hanketta.
Lähtökohtaisesti hissit asennetaan aina koko taloyhtiöön. Yhtiökokous voi kuitenkin päättää, ettei kaikkiin porrashuoneisiin asenneta hissiä. Toisaalta osassa porrashuoneita voi olla hissi jo valmiiksi.
Hissittömiin porrashuoneisiin voidaan yhtiökokouksen päätöksellä asentaa hissi. Päätös tehdään yksinkertaisella enemmistöllä. Tämän lisäksi enemmistön hissittömässä talossa asuvista osakkaista on kannatettava hanketta. Tämä siksi, että ne osakkaat, jotka asuvat rapussa, jossa on jo hissi tai johon hissiä ei päätetä asentaa, eivät osallistu hankkeeseen. Käytäntö on siten reilu kaikille.
Hissilaskurilla voi helposti laskea, miten hissin jälkiasennuksesta tulevat kustannukset jakautuvat osakkaiden kesken.
