Asbestia on käytetty lähes kaikissa 1930–1980-luvuilla rakennetuissa tai peruskorjatuissa taloissa. Sitä löytyy muun muassa eristeistä, asbestisementtilevyistä, lattiamateriaaleista ja tiivisteistä.
Kun niitä puretaan, syntyy pölyä, joka sisältää runsaasti asbestikuituja. Kuidut pääsevät keuhkoissa keuhkorakkuloihin saakka. Ne jäävät elimistöön ja aiheuttavat esimerkiksi keuhkosyöpää ja mesotelioomaa eli keuhkopussin ja vatsakalvon syöpää. Asbestialtistus ei tunnu miltään, ja syöpä kehittyy vasta useamman vuosikymmenen päästä altistuksesta.
Altistumiselle ei ole turvallista alarajaa.
Työterveyslaitoksen ylilääkäri Panu Oksa kertoo saavansa liki viikoittain soittoja etenkin omakotitalojen ostajilta ja remontoijilta, jotka ovat huolissaan asbestialtistuksesta.
Onko vähäinenkin asbestipölyn hengittäminen riski vai kehittyvätkö asbestisairaudet vasta pitkään jatkuneen altistuksen jälkeen?
–Ongelmana on, että asbesti on syöpävaarallinen aine, joten altistumiselle ei ole turvallista alarajaa. Vähäinen altistuminen tarkoittaa toki vähäistä riskiä, Oksa sanoo.
Asbestia on ollut kaupunki-ilmassakin vielä 1990-luvulla. Esimerkiksi autojen jarrut ja kytkinlevyt vaihtuivat asbestittomiin vähitellen. On kuitenkin järkevää minimoida riskit tekemällä asbestikartoitus ennen remontointia.
