Yhteiskuntatieteiden tohtori ja tutkija Katja Keisala on perehtynyt kulttuurien väliseen viestintään. Monikulttuurisia työyhteisöjä kouluttaessaan hän törmää usein siihen, että ihmiset haluavat tietoa muista kulttuureista ajatellen, että se helpottaa vuorovaikutusta. Tutkijan näkökulmasta ei kuitenkaan ole olemassa toisistaan erillisiä kulttuureja.
– Olemme kaikki erilaisia ja toimimme eri ryhmissä eri tavoin. Meillä kaikilla on jotain yhteistä ja myös jotain, mikä meitä erottaa.
Kun keskustelemme keskenämme, pyrimme yleensä kartoittamaan asioita, joissa olemme samanlaisia. Vasta, kun samankaltaisuuksia ja tuttuja asioita on löytynyt, olemme valmiita oppimaan myös toisen erilaisuudesta. Tämä on luontainen tapamme kommunikoida ja toimimme niin kaikkien kanssa.
Taloyhtiöön muuttava alkaa luontevasti seurustella samankaltaisten naapureiden kanssa. Järkevintä Keisalan mukaan olisi seurustella nimenomaan niiden kanssa, jotka ovat erilaisia, sillä vuorovaikutus heidän kanssaan vaatii enemmän. Mutta se tuntuu usein hankalalta. On mukava istua samanlaisen ihmisen viereen kuin itse on.
Naapurien tunteminen lisää suvaitsevuutta
Taloyhtiössä on asioita, joita pitää vain opetella sietämään. Esimerkiksi naapurilta ei voi kieltää sahramin käyttöä keittiössään, vaikkei itse pitäisi sen hajusta. Tai sitten kaikki muutkin hajut on kiellettävä yhdenvertaisuuden nimissä.
– Minä pidän hiljaisuudesta mutta en voi olettaa, että koko maailma hiljenee minua varten, Keisala sanoo.
Hän kokee yläkerrassaan asuvan naapurinmiehen erilaisen rytmin ongelmaksi. Mies rakastaa jääkiekkoa ja katsoo sitä yömyöhään, kun Keisala haluaisi nukkua. Keisala on sanonut asiasta ystävällisesti, mutta innostuessaan pelistä mies unohtaa asian. Niinpä Keisala yrittää ajatella naapuristaan positiivisesti ja suhtautua tähän hyväntahtoisesti.
– En tiedä ansaitseeko hän tätä, mutta minulla on itselläni parempi olla.
Usein arvellaan, että kulttuurien tuntemus lisääntyy lukemalla. Mutta onko se totta?
– Jos minä kirjoittaisin kirjan suomalaisuudesta, siitä tulisi erilainen kirja kuin jääkiekosta innostuneen naapurini kirjasta.
Parempi sanoa kuin mulkoilla vihaisesti
Kannattaa miettiä, miten ongelmia voi ehkäistä ja ratkaista. Avain löytyy viestinnästä. Taloyhtiöiden järjestyssäännöt on luotu helpottamaan yhteistä eloa ja asumisviihtyvyyttä. Ne ovat usein vain suomeksi. Tulokas kuvittelee automaattisesti, että uudessa paikassa on samanlaiset säännöt kuin vanhassa.
Säännöt ja ohjeet ohjaavat odotuksia. Naapurin tapa lajitella roskia tai vallata pyykkitupa voivat ärsyttää. Silti niistä sanominen voi tuntua vaikealta. Kuvittelemme, että asioista huomauttaminen on nipottamista.
Suomessa asioista jätetään helposti sanomatta. Mieluummin mulkoilemme ja puhumme naapurista selän takana rumasti. Tällainen viestintä ei ehkäise, eikä ratkaise ongelmia, vaan lisää niitä.
Jos yhteistä kieltä ei ole, asioita voi visualisoida ja etsiä sanoja vaikka käännösohjelmilla.
Hallitus voi edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä
Hallitus voi pohtia, millaisia vuorovaikutuskanavia ja -tilaisuuksia taloyhtiö tarvitsee. Uusia asukkaita varten voi laatia perehdytyskansion ja valita vastuuhenkilön, joka huolehtii perehdyttämisestä. Kaikki ohjeet kannattaa kääntää vähintään yhdelle vieraalle kielelle.
Asukkaita kannattaa tutustuttaa toisiinsa jo ennen kuin ongelmia esiintyy. Silloin niihin on helpompi tarttua. On erilaista soittaa tutun kuin tuntemattoman ovikelloa.
