100 vuotta sitten
1920-luvulla tupakkaa poltettiin kaikkialla ja tupakalla katsottiin olevan jopa terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Kolme neljästä miehestä ja noin joka viides nainen röyhytti menemään niin, että Suomessa kulutettiin savukkeita eniten maailmassa henkeä kohden.
Nykypäivän näkökulmasta voi olla vaikea kuvitellakaan, miltä rappukäytävissä ja asunnoissa haisi – samoin kuin työpaikoilla, autoissa ja ihan kaikkialla. Sätkä kuului niin itsestään selvästi kaiken ikäisten ja -säätyisten miesten suupieleen, ettei kysymystä tupakan kieltämisestä asunnoissa tai muissa sisätiloissa ollut.
Sätkä kuului niin itsestään selvästi kaiken ikäisten ja -säätyisten miesten suupieleen, ettei kysymystä tupakan kieltämisestä asunnoissa tai muissa sisätiloissa ollut.
Sanomista ja kärhämää saattoi tulla tuhkien karistamisesta ja natsojen heittämisestä. Kohtelias tupakoitsija pyrki välttämään lattialle karistamista, ja tuhkakuppi löytyi jokaiselta pöydältä.
20 vuoden kuluttua
Nykyisin aikuisista miehistä tupakoi enää noin 12 prosenttia ja naisista 9 prosenttia. Tupakoinnin väheneminen jatkuu niin, että 2040-luvulla se on enää pienen joukon tapa.
Tämä muutos vaikuttaa yleisiin asenteisiin ja näkökulmiin. Tilan ja mahdollisuuden tarjoamista tupakoinnille on yhä vaikeampi pitää ihmisten välisenä tasavertaisuuskysymyksenä. Oikeus savuttomaan ympäristöön on perusoikeus, jota pieni vähemmistö ei voi loukata. Yhä useampi taloyhtiö muuttuu kokonaan savuttomaksi tai on sitä alusta alkaen. Parveke- ja pihatupakoinnista aiheutuvat naapuririidat jäävät vähitellen historiaan. Jotkut silti yhä polttavat – kenties erityisissä tupakkamiesten ja -naisten klubeissa, piilossa tupakoimattomien katseilta ja neniltä.
