100 vuotta sitten
Talkoilla on Suomessa hyvin pitkä historia. Jo talkoo-sanan juuret juontavat 2 000 vuoden taakse. Maaseudulla talkootyötä on tehty aina, ja se oli kaikenlaisissa suuremmissa hankkeissa, kuten talon tai aidan rakentamisessa aivan välttämätöntä.
Kaupunkien taloyhtiöihin talkooperinne juurtui hitaammin.
Kaupunkien taloyhtiöihin talkooperinne juurtui hitaammin. Syynä olivat luokkaerot: samoissa taloissa tai kortteleissa saattoi asua vauraita säätyläisiä sekä raskasta työtä tekevää köyhää väkeä, eivätkä he kohdanneet toisiaan rinta rinnan yhteisissä puuhissa. Se opittiin vasta sotavuosina, jolloin kaikki kynnelle kykenevät yhteiskuntaluokasta ja varallisuudesta riippumatta osallistuivat yhteiskuntaa ylläpitäviin talkoisiin. Sodan jälkeen säätyerot kapenivat ja kaupunkien keskiluokka kasvoi. Asuintalojen samankaltaisissa elämäntilanteissa elävät asukkaat oppivat vähitellen kohtaamaan toisensa pihoilla ja pitämään niistä yhdessä huolta.
20 vuoden kuluttua
Talkoiden tulevaisuudesta esitetään täysin vastakkaisia ennusteita: yhtäältä arvellaan, että individualismi valtaa alaa, ihmiset tulevat yhä mukavuudenhaluisemmiksi ja tottuvat ostamaan tarvitsemansa palvelut. Toisaalta taas talkootyön kaltainen vapaaehtoinen yhteisöllisyys nähdään osana voimistuvaa kaupunkikulttuuria, jonka mahdollisuuksia myös sosiaalinen media rikastaa.
Kenties käykin niin, että talkootyö painottuu tulevaisuudessa kertaluontoisiin tempauksiin, joissa tehdään jotakin hauskaa, mielenkiintoista tai huomionarvoista: korttelijuhlia, mielenilmauksia tai ravintolapäivän kaltaisia tapahtumia. Jos taas oman taloyhtiön pihan haravointi tai kukkapenkin kitkeminen maistuu pakkopullalta tai pihatalkoisiin osallistumiseen liittyy jotakin sosiaaliselta painostukselta tuntuvaa, sellaisen suosio voi hiipua.
