100 vuotta sitten
Elämä kaupungeissa oli turvatonta. Maalta muutettiin sankoin joukoin kaupunkeihin työn perässä, ja liikkeellä oli irtonaista väkeä onneaan onkimassa. Kieltolaki tuli voimaan 1919, mikä synnytti kokonaisen alamaailman bisneksen. Hämärissä porttikongeissa hiippaili varkaita odottamassa tilaisuuttaan ja trokareita tapaamassa asiakkaitaan. Oli niitäkin, jotka varastivat vain pysyäkseen hengissä päivästä toiseen.
Oli niitäkin, jotka varastivat vain pysyäkseen hengissä päivästä toiseen.
Sisällissodan jälkeisessä tilanteessa kansalaisryhmien välit olivat kireät ja tappelunnujakoita syntyi, varsinkin kovan teen parissa vietetyn illan jälkeen. Aseita oli runsaasti tavallisten ihmisten kodeissakin.
Ihmiset pelkäsivät, ja syystä. Paras ja usein ainut keino suojautua oli välttää liikkumista rauhattomilla alueilla pimeän aikaan ja panna ovet ja portit lujasti lukkoon. Poliisi oli läsnä katukuvassa toisella tavalla kuin nykyisin.
20 vuoden kuluttua
Kumpi kasvaa voimakkaammin – turvallisuutta uhkaava rikollisuus vaiko siihen varautuminen? Onko elämä kaupungeissa oikeasti vaarallisempaa vai pelkäämmekö vain enemmän?
Tulevaisuuden turvallisuustilanne riippuu pääosin siitä, millaiseen suuntaan yhteiskunta kehittyy, saammeko nauttia vauraudesta ja rauhasta vai ajautuuko maailma kaaokseen ja häiriötiloihin, jotka synnyttävät levottomuutta ja rikollisuutta.
Joka tapauksessa turvallisuusteknologia kehittyy. Ihmisten liikkumisen ja esineiden sijainnin jatkuva, reaaliaikainen tarkkailu on jo tätä päivää, ja tulee jatkossa epäilemättä vielä tarkemmaksi.
Kysymys onkin, missä määrin koemme tarpeelliseksi ja haluamme tällaista teknologiaa käyttää? Tätä joudumme pohtimaan sekä suhteessa ympäristön todellisiin tai koettuihin uhkiin että omaan mielenrauhaamme ja vapauteemme.
