Yhteisöllisyydellä voi olla myös huonoja puolia. Esimerkiksi oma persoona, kokemukset ja elämäntilanne voivat vaikuttaa siihen, millaisena kukin yhteisöllisyyden kokee.
Osalle ihmisistä taloyhtiön yhteisöllisyys on yksi elämän suurimmista rikkauksista. Heille naapurit eivät ole vain anonyymejä hahmoja, vaan jopa hyviä ystäviä ja korvaamaton verkosto. He voimaantuvat elokuvailloista taloyhtiön kerhohuoneessa, ison ruokapöydän äärelle kokoontumisesta tai yhteisen tapahtuman järjestämisestä. Yhteisöllisyys on vastalääke yksinäisyydelle mutta ennen kaikkea keino tuottaa hyvinvointia.
Kaikki eivät kuitenkaan halua kuulua yhteisöihin omassa taloyhtiössään, ja yhteisöllisyydestä tavallisesti nauttivakin voi joutua välillä puremaan hammasta yhteen. Oma käsitys yhteisöllisyydestä ja vaikkapa yhteisten tilojen siisteydestä voi poiketa merkittävästi naapurin käsityksestä. Yhteisöllisyys ei tarkoita kaikille samoja asioita. Pettymyksen tunteita voi syntyä, jos muut eivät innostu omasta ideasta tai oma visio muuttuu yhteisissä keskusteluissa toisenlaiseksi.
Yhteisöllisyys voi synnyttää myös tiiviitä kuppikuntia, joihin mukaan päästäkseen vaaditaan paljon aktiivisuutta ja rohkeutta.
Juttu on julkaistu Kotitalossa 2/24 Myytinmurtaja-palstalla. Myytin mursi Isännöintiliiton asiakkuusjohtaja Aki Salo, joka asuu ja toimii hallituksen puheenjohtajana yhteisöllisessä ryhmärakennetussa taloyhtiössä.
