Tapahtumien kulku
Osakas vuokrasi taloyhtiössä sijaitsevaa huoneistoaan lyhytaikaisille majoittujille aina silloin, kun se ei ollut muussa käytössä. Huoneistoa oli tarjottu vuokralle ensisijaisesti pidemmäksi ajaksi esimerkiksi yritysten työntekijöille. Kyseinen huoneisto oli rakennusluvan mukaan käyttötarkoitukseltaan asuinhuoneisto.
Taloyhtiön mukaan majoitustoiminnasta aiheutui kuitenkin haittaa yhtiölle ja muille osakkaille muun muassa siksi, että talon asukkaille entuudestaan tuntemattomat henkilöt käyttivät pesutupaa, liikkuivat rappukäytävässä ja oleskelivat huoneistossa. Huoneisto oli kalustettu, minkä lisäksi majoittaja tarjosi pyyhkeet ja liinavaatteet sekä siivouksen vierailleen erillistä maksua vastaan.
Taloyhtiö vaati kaupungin rakennusvalvontaan tekemällään toimenpidepyynnöllä, että rakennusvalvonta kehottaisi osakasta lopettamaan majoitustoiminnan, koska se oli voimassa olevan rakennusluvan vastaista. Kaupunki teki päätöksen, ettei se aseta velvoitetta huoneiston majoitustoiminnan kieltämiseksi.
Taloyhtiö valitti kaupungin päätöksestä hallinto-oikeuteen. Oikeudenkäynnissä oli kyse siitä, onko kaupunki voinut hylätä asunto-osakeyhtiön toimenpidepyynnön majoitustoiminnan kieltämiseksi asuinhuoneistossa.
Tuomio
Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Päätöksen mukaan rakennusvalvonta on voinut harkintavaltansa nojalla päättää, ettei se aseta osakkaalle velvoitteita majoitustoiminnan kieltämiseksi. Oikeus perusteli päätöstään majoitustoiminnan melko vähäisellä määrällä ja sillä, että huoneistoa on käytetty lyhytaikaisen vuokraustoiminnan lisäksi pidempiaikaiseen asumiseen. Lisäksi majoitustoiminnan luonne ja sen vaikutukset muihin asukkaisiin olivat jääneet osittain epäselviksi.
Oikeudellinen arviointi
Majoitustoiminnan harjoittaminen asuinkäyttöön tarkoitetussa huoneistossa edellyttää uutta rakennuslupaa, jos toiminnan katsotaan muuttavan olennaisesti asunnon käyttötarkoitusta. Hallinto-oikeuden päätös osoittaa, ettei huoneistossa harjoitettu lyhytaikainen vuokraustoiminta ole automaattisesti kiellettyä. Asiaa on aina arvioitava tapauskohtaisesti erityisesti siitä näkökulmasta, millaisia konkreettisia vaikutuksia toiminnalla on.
Helsingin hallinto-oikeus, 2.1.2023, 15/2023, lainvoimainen