Kukapa ei haluaisi olla viisas. Vaikka viisaus liittyy elämänkokemukseen, se ei kasva itsestään iän karttuessa. Sitä voi kuitenkin tietoisesti kasvattaa ja viljellä pohtimalla syvällisesti asioita ja pyrkimällä ymmärtämään tapahtumia ja ihmisiä.
Viisaus rakentuu kuuntelemiselle ja keskustelemiselle. Siihen tarvitaan myötätuntoa, näkökulmien vaihtamisen taitoa ja avoimuutta uusille kokemuksille. Tutkija Jenni Spännärin mukaan viisaus on pyrkimystä elää hyvää elämää siten, että se tuottaa muillekin hyvää.
– Viisaus tulee esiin tavassa, jolla olemme yhteydessä muihin. Se näkyy ja kehittyy esimerkiksi tiimityössä.
Kun ihmisiltä kysyy, kuka heidän mielestään on viisas, vastauksissa korostuvat ymmärtäväisyys ja myötätunto. Viisas on saattanut tehdä hyviä kysymyksiä tai antanut hyvän neuvon. Kaiken tietäviä besserwissereitä ei pidetä viisaina. Kukaan ei sano, että viisas ihminen kertoi minulle, miten minun tulee elää.
Viisaus tulee esiin tavassa, jolla olemme yhteydessä muihin.
Viisas ihminen saa ympärillään olevat ihmiset olemaan parhaita versioita itsestään ja loistamaan. Hän saa koko ryhmän toimimaan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Tuoreimmat viisaustutkimukset osoittavat, ettei viisaus ole pelkästään yksilöiden vaan myös yhteisöjen ominaisuus.
– Tiimin viisaus kukoistaa, kun siinä on tilaa erilaisuudelle ja kaikki pystyvät hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja tarpeitaan työskennellessään yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.
Kolme viisauden ulottuvuutta
Viisautta voi lähestyä kolmen eri ulottuvuuden kautta. Viisaus rakentuu kognitiviisesta, reflektiivisestä ja myötätuntoisesta elementistä.
Kognitiivinen eli tiedollinen ulottuvuus kertoo suhteesta tietoon ja tietämiseen. Siihen sisältyy myös halu venyttää oman tiedon rajoja. On asioita, joita ei tiedä, ja myös asioita, joita ei tiedä tietävänsä. Ymmärrystä voi laajentaa esimerkiksi lukemalla ja kuuntelemalla asiantuntijoita.
Viisaat päätökset syntyvät useimmiten yhdessä.
Reflektiivinen ulottuvuus näkyy haluna pohtia ilmiöitä eri näkökulmista. Tästä hyvä esimerkki on ”toisaalta, mutta toisaalta taas” -ajattelu. Reflektiivistä viisautta on kyky katsoa kauas ja arvioida, millaisia vaikutuksia nyt tehtävillä päätöksillä on tulevaisuuteen. Yksilötasolla viisaus liittyy vastuun ottamiseen niin omista valinnoista kuin omista ongelmistakin.
Näiden kahden ulottuvuuden lisäksi tarvitaan myötätuntoa. Myötätunto on tunnetta, tietoisuutta ja toimintaa, joka pyrkii yhteiseen tai muiden ihmisten hyvään. Myötätuntoinen viisauden ulottuvuus haastaa katsomaan asioita laajemmin kuin omasta itsestä käsin ja pohtimaan, miten tehdyt päätökset tuottavat hyvää mahdollisimman laajasti.
– Viisaat päätökset syntyvät useimmiten yhdessä. Päätöksiä pitää arvioida, jotta viisaus kehittyy.
Näin viisaus karttuu
Viisaus kasvaa elämästä ja sen reflektoimisesta, ja ennen kaikkea vastoinkäymisistä ja niiden pohtimisesta. Viisastuakseen ei tarvitse kuitenkaan ehdoin tahdoin hankkiutua hankaliin tilanteisiin.
Tutkimukset osoittavat, että tietyt voimavarat auttavat ihmisiä siinä, että vaikeudet lisäävät viisautta, eivätkä aiheuta katkeruutta. Jokainen voi kehittää näitä voimavaroja eli resursseja. Ne vaikuttavat siihen, millaisia tapahtumia eteen tulee, miten ne kokee ja mitä niistä oppii.
– Esimerkiksi elämänhallinnan tunne on tärkeä resurssi. Elämää ei voi hallita. Kyse on siitä, että havainnoi ympärillään asioita, joihin voi vaikuttaa ja pyrkii vaikuttamaan niihin, sanoo Jenni Spännäri.
Esimerkiksi elämänhallinnan tunne on tärkeä resurssi.
Toinen tärkeä voimavara on avoimuus. Sitä voi kehittää esimerkiksi juttelemalla sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa ei ole aiemmin keskustellut tai lukemalla uusia kirjoja ja eläytymällä niissä kerrottujen ihmisten elämään.
Kolmas voimavara on reflektiokyky, jota voi kehittää esimerkiksi pitämällä päiväkirjaa. Neljäs tärkeä resurssi on tunnetaitojen, empatian ja tunnekyvyn kehittäminen. Niitä kehittämällä viisaus lisääntyy.
Yksi viisauden avaimista on kyky vaihtaa näkökulmaa. Se vaatii ajattelun joustamista, jota voi kehittää.
Vaihda hattua ja näkökulmaa
- Valkoinen hattu: Keskity faktoihin, tosiasioihin ja tietoon, jota tilanteessa on saatavilla. Mitä tietoa vielä puuttuu? Kuinka varmaa mikäkin tieto on? Muodosta kokonaiskuva.
- Punainen hattu: Keskity intuitioon ja tunteisiin. Mitä ne kertovat tilanteesta?
- Musta hattu: Keskity ongelmiin ja sudenkuoppiin, joita ilmiöön liittyy. Mikä voi mennä pieleen? Mitä huonoa voi seurata? Mitkä ratkaisut eivät ehkä toimi?
- Keltainen hattu: Keskity hyötyihin ja ratkaisuihin. Mitä hyvää tilanteesta voi seurata ja miten?
- Vihreä hattu: Keskity luoviin ratkaisuihin. Millaisia uusia, villejäkin ideoita tilanne synnyttää? Mitä uusia näkökulmia tämä tilanne avaa muihin tilanteisiin ja ongelmiin?
Lähde: Jenni Spännäri & Eeva K. Kallio. Viisaus. Käyttäjän opas. Tuuma-kustannus 2020.
