Taloyhtiöiden sisäpihat voivat olla suljettuja, mutta onneksi osaan pääsee pihaturistikin kurkistelemaan. Kaupungeissa vanhojen rakennusten pihat ovat lähinnä umpipihoja, mutta uusimmissa asuintaloissa pihapiirit on usein tehty avoimiksi, ja myös niiden vehreyteen ja viihtyvyyteen on panostettu.
Tässä jutussa kurkistamme Helsingin sisäpihoille historian ja uudisrakentamisen trendien kautta.
Alkuun ulkotilat olivat välttämättömiä
Helsinki on nuori kaupunki. Puutalojen aikaan kaupunkilaiset ja koko kaupunki tuntuivat elävän pihapiirissä. Ne olivat kuin luontaistalouksia. Asumisväljyyttä ei juurikaan ollut, joten ulkotilat olivat välttämättömiä.
Pihoissa oli yleensä lähes maatalomainen idylli varastoineen, talleineen, käymälöineen, leivintupineen, navettoineen ja kaivoineen. Myös hyötyviljelmiä oli paljon.
1860-luvulla alkoi kivitalojen kausi. Tontin omistaja rakensi vaatimattomia työläisten vuokrakasarmeja, ja asui itse kadunvarren korskeankomeassa puutalossa.
Vuokratuloja kertyikin näiden ensimmäisten kaupunkiasuntosijoittajien taskuihin, joten puutalojen sijaan alettiin satsata uusiin kivitaloihin. Vuokratulot olivat suurin motivaatio.
Ensimmäisissä kerrostaloissa näkyi sääty-yhteiskunta: kadunpuoleiset asunnot olivat muhkeita järkäleitä, ja pihanperän rakennuksissa sijaitsivat pienet vuokra-asunnot. Säätyläisten talot olivat jylhiä, koska heillä oli niihin varaa. Varakkaammalla luokalla oli yleensä myös upeat kesähuvilat.
Miljöö on “kukkeimmillaan” keskustan kortteleissa
Helsingin sisäpihoista on julkaistu Helsingin sisäpihat kertovat -kirja, jonka yksi tekijä on historioitsija Katja Tikka.
– Vanhan Helsingin miljöö on kukkeimmillaan keskustan kortteleissa, joiden asemakaava on laadittu ennen 1900-luvun alkuvuosien murrosta kaupunkisuunnittelussa. Asemakaava on kaupungin keskustassa aika epätehokas ja vinksallaan, eikä sitä ole laadittu kivitaloja ajatellen, hän sanoo.
Yhteisöllisyys ja monimuotoisuus ovat palaamassa takaisin.
Tikan mukaan kaupunkisuunnittelu oli iso ongelma Helsingissä, koska kaupunki kasvoi niin nopeasti teollistumisen myötä. Maaltamuuttoa oli paljon.
Tontit olivat kapeita, ja niiden koko vaihteli omistajan varallisuuden mukaan. Tiiviisti rakennetulle kerrostalokaupungille vanha tonttijako oli hankala pohja. Pihoistakin tuli pimeitä.
Tonttien historiallinen rakennustapa, eri rakentamisajankohdat sekä asukkaiden yksityisyyden tarve tekevät pihoista sekalaista seurakuntaa.
Monimuotoisuus ja sattumanvaraisuus tekevät pihoista mielenkiintoisia
Kaupungissa oli myös useita yhteisöjä. Kantakaupunki oli kooltaan pieni ja kallis, joten ihmisiä muutti 1970-luvulla paljon Espooseen sekä uusiin lähiöihin.
Mutta pienuudestaan huolimatta monet Helsingin etu- ja takapihat ovat monimuotoisia ja sattumanvaraisuudessaan hurmaavia ja mielenkiintoisia.
– Useat vanhat pihat ovat saamassa piristysruiskeen; oli se sitten taidokasta vihersuunnittelua tai vaikkapa aikuisille suunnattuja kuntoiluvimpaimia. Myös yhteisöllisyys ja monimuotoisuus ovat palaamassa takaisin. On yrttejä, lähiruokaa, kaupunkimehiläisiä ja mökkimäistä tunnelmaa, Tikka sanoo.
Oli sitten kyseessä mummolamaisen söpö piha ruusupuskineen tai räyhäkkään moderni kokonaisuus, pihan puolelta kaupunki näyttää aina hyvin erilaiselta.
Autojen kaudesta takaisin kohti vehreyttä
Takapihoilla oli ennen vanhaan huono kaiku, ja ne yhdistettiin yleisesti köyhyyteen, likaan ja tauteihin. Niiden viihtyvyyteen ei juurikaan panostettu autojen yleistymisen jälkeen.
Esimerkkejä autojen asemasta kaupunkisuunnittelussa edustavat esimerkiksi Helsingin Kallion kupeessa oleva Merihaka sekä Itä-Pasila, jotka suunniteltiin ennen kaikkea autoilijoiden mukavuutta ajatellen amerikkalaiseen tyyliin.
Autorampit valtasivat alaa, ja jalankulkukäytävät sijoitettiin ylös. Vihreydelle ei juuri ollut sijaa.
Tilaa pihoilla oli hyvin vähän, ja niissä näkyi yleensä vain parkkipaikkoja, jäteastioita, tamppausteline sekä ruostunut polkupyöräteline.
Useita pihoja rumensivat vanhat ja vinot aidat sekä epämääräiset muurit, jotka juontuivat vanhoista palomääräyksistä.
Jokainen liikenevä tila uhrattiin autoille. Esteettisyys väheni, ja vasta myöhemmin herännyt vehreyden arvostaminen on ovat saanut kerrostalopihat uuteen kukoistukseen.
Nykyään puutarhamaisuus on nousussa, ja pihat voivat olla upeita keidasmaisia paikkoja.
Uudiskohteessa pääsee uimalaiturilta suoraan mereen
Tämän hetken ja tulevaisuuden pihasuunnittelussa on otettu hyvin huomioon leikki- ja viheralueet sekä kulkureitit, kertoo Toni Finell Helsingin Seudun Isännöitsijät Oy:stä.
Alueiden yhteispihat ovat suosiossa ja yhteisöllisyys nähdään tulevaisuuden trendinä. Pihojen istutuslaatikot, joissa kasvatetaan kukkia tai yrttejä ja kasviksia ovat yleistyneet parvekeviljelyn ohella.
Finell on ollut alalla kymmenisen vuotta. Sinä aikana muutos on ollut hänen mukaansa vähäistä.
– Helsingin keskusta-alueen umpikortteleissa taloyhtiöiden pihat on tyypillisesti aidattu ja asfaltoitu. Lisäksi ne ovat parkkipaikkojen peittämiä. Jos pihoilla on lasten leikkialueita, ne ovat varsin pieniä, eikä tilaa suurille muutoksille ole. Uudiskohteissa pihat ja leikkipaikat on suunniteltu valmiiksi, ja niissä on otettu huomioon kulkureitit: autot ja kevyt liikenne on erotettu leikkipaikoista.
Myöhemmin kompleksiin valmistuu pesula ja tilapäiskäyttöön tarkoitettu vierashuone.
Finell isännöi muun muassa rakenteilla olevaa uudiskohdetta Helsingin Verkkosaaressa. Uudiskohteessa pihaa on elävöitetty käytävillä ja rakentamalla kumpuja.
Lapsille on leikkivälineitä, ja penkkejä on useita levähtämistä varten. Yhteisöllisyys näkyy myös niin, että pihalla on erillinen saunarakennus, jossa on yhteistila sekä parveke.
– Parvekkeelta pääsee uimalaiturille ja pulahtamaan mereen. Pihalta on kulku myös yhteiselle kuntosalille, Finell kertoo.
Hyvin suunnitellussa pihassa on jokaiselle jotakin
Pihaan ei pääse autolla tai kiinteistönhuollon traktoreilla, ja kulkureiteillä on portit.
– Alue on siis erotettu kaikesta liikenteestä ja on näin ollen hyvin turvallinen. Myöhemmin kompleksiin valmistuu pesula ja tilapäiskäyttöön tarkoitettu vierashuone. Taloyhtiöille valmistuu myös erillinen kanoottivarasto, Finell kertoo.
Kun olemassa olevissa taloyhtiöissä aletaan suunnittelemaan piharemonttia, tulee ensin kartoittaa asukkaiden toiveet. Toki toiveiden tynnyri täyttyy joskus ääriään myöten, joten ihan kaikkia ideoita ei voida aina toteuttaa.
Myös asuntojen koot saattavat vaikuttaa suunnitteluun. Jos kohteessa on paljon sijoittajia kosiskelevia yksiöitä ja kaksioita, niihin muuttaa yleensä nuoria aikuisia tai varttuneempaa väkeä.
– Heidän tarpeensa ovat erilaiset kuin esimerkiksi lapsiperheiden. Jos kohteessa on paljon perheasuntoja, pihan täytyy olla erityisen turvallinen ja antaa lapsille virikkeitä. Toisaalta myös lapsia valvovien aikuisten viihtyminen on tärkeää. Tavallisen taloyhtiön hyvin suunnitellussa pihassa on jokaiselle jotakin, koska asukkaat vaihtuvat koko ajan ja heidän elämäntilanteensa muuttuvat, Finell sanoo.
Lue myös: Hyvin suunniteltu piharemontti täytti kaikki odotukset
Lue myös: Taloyhtiön piharemontti onnistui niin hyvin, että kaikki haluaisivat yhtiöön asumaan
