Kuka hyötyy isännöinnin verkostoista?

Kirjoittanut Kaisa Leiwo 8.6.2017

Otsikon kysymys nousee säännöllisesti keskusteluun. Ketä isännöinnin verkostot ensi sijassa hyödyttävät – isännöintiyritystä vai sen asiakasta?

Asiakastaloyhtiöiden tarvitsemien palvelujen hankinta ja ylläpito on yksi isännöinnin ydintehtäviä. Isännöintiyrityksen verkosto on rakentunut vuosien mittaan helpottamaan taloyhtiöiden asioiden hoitoa. Siihen on valikoitunut palveluntuottajia, jotka ovat hoitaneet tehtävänsä ja vastuunsa kunnolla.

Isännöintiyrityksen luottokumppaneissa on parhaimmillaan monen eri alan toimijoita, kuten korjausrakentamisen, kiinteistönhuollon, siivouksen, talotekniikan, suunnittelun, valvonnan, vakuuttamisen, rahoituksen, terveyden ja turvallisuuden asiantuntijoita.

Yhteistyöverkostossa voi hyvin olla useita saman alan toimijoita, joita isännöintiyritys kilpailuttaa myös keskenään.

Toiminta on läpinäkyvää, kun pelisäännöt ovat selkeät kaikille osapuolille. Isännöinti on voinut neuvotella yritysten kanssa puitesopimuksia, mutta vaikka näin olisi, verkostoon kuuluminen ei ole lupaus tilauksista. Se on mahdollisuus olla yhtenä vaihtoehtona, kun isännöinti ehdottaa hyvää palveluntarjoajaa hallitukselle. Hallitus kuitenkin tekee valinnan itse.

Esimerkiksi vesivahinkotilanteissa on hyötyä kumppaniverkostoista. Isännöinnin asiantuntijaverkostojen hyöty näkyy parhaiten, kun kyseessä on nopeaa toimintaa edellyttävä tilanne, esimerkiksi vesivuoto. Yhteistyökumppaneidensa kautta isännöinti saa nopeasti osaavan toimijan paikalle ja vahingot minimoitua.

Hallituksen ja isännöinnin on hyvä sopia toimintatavat selkeästi: Missä tilanteissa hankintapäätöksen tekee isännöitsijä, milloin hallitus ja milloin yhtiökokous? Miten palvelu tilataan tai kilpailutetaan eri tilanteissa? Milloin on järkevää kilpailuttaa, milloin se aiheuttaa turhia kustannuksia ja viivettä?

Suuret hankkeet viedään aina yhtiökokoukseen. Yhtiökokous päättää hankkeen kilpailutuksesta ja toteutuksesta. Isännöintiyrityksen kautta löytyy hyviksi koettuja toimijoita.

Unohdetaan jo aikansa eläneet pelot ja huhupuheet valoa kestämättömistä verkostoista. Ei ole järkevää tehdä kaikkea itse, vaan on parempi keskittyä omaan ydinosaamiseen ja hankkia muut palvelut niiden ydinosaajilta.

Lisääntyvä digitaalisuus ja sähköinen asiointi helpottavat verkostomaista toimintaa entisestään. Näin myös isännöinnissä.

Kaisa Leiwo

Kirjoittaja: Kaisa Leiwo

Kaisa Leiwo työskenteli Isännöintiliiton johtajana vuoteen 2017.

Katso kaikki sisällöt kirjoittajalta Kaisa Leiwo →

11 kommenttia

  1. Jotain ongelmaahan tässä on, jos kysymys nousee silloin tällöin framille? Tämä Leiwon “puolustuspuheenvuoro” on siitä yksi esimerkki. Viestintä ja vuorovaikutus taloyhtiöissä on vähän sitä sun tätä, joten myös avoimmuus. Yhtiökokouksen asiantuntijuus ei ole ongelmatonta. Päätökset yleensäkin tehdään vajaalla informaatiolla, erityisesti taloyhtiöissä. Ollaanko tässä itseasiassa lähellä suomalaista korruptiota?

    1. Käy katsomassa vastaukseni blogissa http://www.isl-open.fi. Mikko Virkamäki

  2. Tavanomaisessa liiketoiminnassa verkostoista on hyötyä: ne laskevat kustannuksia ja antavat yritysten toteuttaa omaa erikoisosaamistaan. Yritykset ja asiakkaat hyötyvät verkostoista. Luottamus pitää verkostot koossa.

    Isännöintialalla on toisin: valitettavan usein verkostot eivät kestä päivänvaloa, ja korruptio rehottaa. Hallituksen puheenjohtajana olen seurannut, kuinka isännöitsijä tilaa proaktiivisesti “luottourakoitsijoiltaan” erilaisia töitä: vaikka sitten kalliin vuosimaksullisen palvelun, jonka olemassaolo paljastuu vuoden päästä tilinpäätöstä ja kasvaneita kuluja ihmeteltäessä.

    Toisessa taloyhtiössä kph-remonttiin kätevästi ja nopeasti löytynyt “luottourakoitsija” oli tulossa tekemään urakkaansa noin 2x normaalihintaa kalliimmalla. Kun hallitus vaati pontevasti kilpailuttamaan työn, saatiiin urakkahinta lopulta normaalilukemiin. Tämä vaati tosin usean tiukan puhelinkeskustelun ja kohtuuttomasti hallituksen aikaa.

    Kolmannessa taloyhtiössä suunniteltiin LVIS-saneerauksen aloittamista. Isännöitsijä ja tekninen olivat innokkaasti aloittamassa projektia kun “luottosuunnittelija” oli vailla töitä. Suunnitelmahan voitaisiin tehdä varmuuden vuoksi etukäteen, vaikkei urakkaa edes aiottaisi käynnistää! Kun hallitus ilmoitti, että suunnitelmatarjoukset pyydetään luottosuunnittelijan lisäksi puskaradion kautta löytyneeltä, hyvät referenssit hankkineelta pikkufirmalta, loppui remontti-into kuin seinään.

    Omissa taloyhtiöissäni hallitukset ovat pääsääntöisesti aktiivisia ja “hereillä” erilaisten turhien remonttien, selvitysten, raporttien ymv. laadintoja torppaamassa. Kaikki yli 5ke isommat remontit kilpailutetaan vähintään kolmella tarjoajalla. Välillä silti herää ajatus: jos isännöitsijöiden huseeraamista ei valvoisi suurennuslasilla, kuinkahan paljon maksaisimme täysin turhasta?

    1. Ihan samanlaiset kuviot meilläkin. Sillä erotuksella, että meidän hallitusta vietiin kuin pässiä narussa. Jälkipyykki on edessä. Onkohan muillekin yhtiöille tuttua?

    2. Kyllä on tuttua. Meillä pyykätään parin viikon kuluttua. Taloyhtiön hallitus valitsi isännöitsijän “avustuksella” isännöintitoimiston yhteistyökumppanin kylpyhuoneen kosteusvauriokorjaukseen, kuten myös valvoja tuli sopivasti isännöitsijäyrityksen listoilta. Ja muut valvontakanavat isännöitsijä junaili yhtiökokouksessa sopivaksi omiin tarkoituksiinsa. Kuitenkin yk-pöydän ympärillä pitäisi olla joukko, jolla on taloyhtiön ja sen osakkaiden etu ykkössijalla ja kirkkaana mielessä.
      Urakoitsijan tarjous oli sopivasti vinkattu vähän halvemmaksi, kuin muut. Mutta jo heti aloituspalaverissa alkoi lisätöiden massiivinen tehtailu. Lopulta tämä “halvimman tarjouksen” hinta nousikin lähemmäs 100 %. Isännöitsijä ei tullut paikalle kuin muutamaan työmaapalaveriin, hallitusta ei näkynyt sitäkään vertaa. Laskutettu käynneistä on kuitenkin ja huimasti. Valvoja otti vastuuta enemmän, mutta hän ei ollut paikalla, kun loppukatselmuksen jälkeen pidettiin ns. taloudellinen loppukatselmus. Eikä osakastakaan pyydetty paikalle. Kaikki laskut hyväksyttiin, kuulemma urakoitsija oli asiat niin hyvin perustellut.

    3. Surullinen, mutta varsin tyypillinen tapaus.

      Usein yhtiökokous valitsee hallituksen, joka puolestaan palkkaa isännöitsijän hoitamaan yhtiön asioita enemmän tai vähemmän avoimella valtakirjalla. Hallitus voi toki vaatia isännöitsijää kilpailuttamaan isojen urakoiden tekijän ja valvojan.

      Omissa taloyhtiöissäni olen pyrkinyt säilyttämään “kiinan muurin” isännöintitoimiston hoitamien urakoiden ja hallituksen välillä. Hallitus ottaa mielestäni erittäin suuren riskin, jos se sekaantuu isännöitsijän vastuulle annettuihin urakoihin. Normaalitilanteessa isännöitsijätoimiston pyörittämä ja kiville mennyt urakka on ainoastaan isännöitsijän vastuulla: jos hallitus on jalkautunut työmaakokouksiin tai sekaantunut muuten töihin, on vaarana, että ongelmatilanteissa syyttävä sormi osoittaakin tosiasiassa sotkuihin syytöntä hallitusta. Konkreettisimmin ongelma tuli esille, kun eräässä taloyhtiössäni hallitus haluttiin “ratkaisemaan yhteisen pöydän ääreen” kustannuksiltaan pitkäksi mennyttä ja laadultaan epäonnistunutta remonttiriitaa isännöitsijätoimiston ja urakoitsijan välillä.

      Jos isännöitsijätoimisto arvioi, että remontin paukkuneet kustannukset kuuluvat yhtiön vastuulle, on hallituksen hankala kieltäytyä maksamasta kustannuksia. Toki hallitus voi jälkikäteen reklamoida isännöitsijätoimistoa, mikäli katsoo sen aiheelliseksi.

  3. Miksi verkostoitumiseen tarvitaan isännöitsijää? Pahimmassa tapauksessa pienissä huoltotöissä on kaksi välikättä lisäämässä kustannuksia. Isännöintifirma ottaa pienen siivun. Palvelun tuottaa valtakunnallinen iso firma, joka ostaa lopulta työn pieneltä paikalliselta toimijalta. Taloyhtiö voisi ostaa palvelun suoraan ja maksaa suoraa tekijälle.

  4. Tässä esimerkki, kuka hyötyy verkostoitumisesta ja suhteista:
    http://www.museokatu.com

    Välttämättä osakas ei hyödy. Toiminta on entistä epäselvempää. Parempi ostaa isännöintiä pieneltä toimijalta ja maksaa hänelle. Jos tarvitaan suurempia remppoja, niin sitten mietitään porukalla sopiva tapa. Ammattipalveluita saa rahalla. Ei normi-isännöitsijä myöskään osaa erikoisempia asioita, vaan ostetaan palvelut ulkoa.

  5. Onko verkostoituminen kauniinpi sana korruptiolle? Milloin yhteistyöstä tulee korruptiota? Ehkä silloin, kun taloyhtiö ei tiedä rahaliikenteestä isännöintiyrityksen ja ison remonttifirman välillä.

  6. Isommissa remonteissa kannattaa käyttää nimenomaan ammattiapua. On turha esim. maksaa 1-3% kauppasummasta isännöitsijälle, jos isännöintsijä ei tuo lisäarvoa, vaan pahimmassa tapauksessa korruption avulla ottaa siivun vielä toiseen kertaan. Tuo raha on parempi sijoittaa ulkopuoliseen hyvämaineiseen projektipäällikköön, joka hoitaa projektin. Isännöitsijä voi keskittyä juoksevien asioiden hoitoon, eikä hänelle tulee liikaa töitä, koska on paljon muitakin taloyhtiöitä. Tämä järjestely käy varsin hyvin pienille tilitoimiston laajennukseksi tulleelle isännöitsijälle.

  7. EU tietoturva-asetus tulee voimaan toukokuussa 2018. Koskettaa myös asuntoyhtiöiden hallitusta ja isännöintiä. Pitää toimia sen mukaan, erityisesti henkilötietoturvallisuus päällimmäisenä. Pitää käydä läpi hallituksessa ja isännöitsijällä ja tehdä kirjallinen suunnitelma.

Kommentointi on suljettu.

Katso kaikki jutut samasta aiheesta

Taloyhtiön johtaminen Yhtiökokous