Taloyhtiö viivyttely korvausvaateissa, urakoitsija joutui silti maksamaan

Virheellisesti tehty putkiliitos johti vesivahinkoon. Taloyhtiö reklamoi ajoissa, mutta viivästeli korvausvaatimuksissaan. Kuluneella ajalla ei ollut tuomion kannalta merkitystä.

Tapahtumien kulku

Asunto-osakeyhtiössä havaittiin 27.12.2012 vesivahinko. Taloyhtiön näkemyksen mukaan vahinko liittyi aikaisemmassa korjausurakassa virheellisesti tehtyyn putkiliitokseen.

Yhtiö piti korjausurakasta vastanneen pääurakoitsijan ja putkitöistä vastanneen aliurakoitsijan kanssa vahingon vuoksi 8.3.2013 katselmuksen yhtiön rakennuksessa. Katselmuksessa taloyhtiö reklamoi asiasta ja ilmoitti esittävänsä mahdolliset korvausvaatimuksensa myöhemmin.

Osapuolten välillä käytiin vesivahingosta neuvottelut 29.4.2014. Neuvotteluissa taloyhtiö vaati vahingonkorvausta putkitöistä vastanneelta aliurakoitsijalta. Samalla sovittiin, että aliurakoitsija tekee hakemuksen korvauksesta vakuutusyhtiölleen.

Jälkeenpäin, 30.3.2015, eli noin vuoden päästä aikaisemmista neuvotteluista, taloyhtiö esitti korvausvaatimuksen varsinaiselle pääurakoitsijalle. Pääurakoitsija on yleensä vastuussa työn tilaajalle myös aliurakoitsijansa tekemästä työstä, ja korvausvaatimus koskee sitä, jos korvausta ei suunnitellusti ole saatu aliurakoitsijan vakuutusyhtiöltä.

Pääurakoitsijan mukaan asunto-osakeyhtiö oli menettänyt oikeuden vaatia vahingonkorvausta, koska se ei ollut ajoissa ilmoittanut väitetystä vesivahingon aiheuttaneesta virheestä ja siihen perustuvista, pääurakoitsijaan kohdistuvista vaatimuksistaan.

Tuomio

Korkeimman oikeuden mukaan pääurakoitsijan on pitänyt katselmuksessa käydyn keskustelun perusteella ymmärtää, että sen suoritus on taloyhtiön mielestä ollut virheellinen ja että yhtiö tulee mahdollisesti esittämään myös sille vaatimuksia. Reklamaation ja korvausvaatimuksen välinen pitkä aika ei ole ollut syy uskoa toisin. Taloyhtiö ei menettänyt oikeuttaan vaatia vahingonkorvausta.

Oikeudellinen arviointi

Reklamaatio on tehtävä kohtuullisessa ajassa siitä, kun se on havaittu tai se olisi pitänyt havaita. Asianmukaisen reklamaation tehneen velkojan passiivisuus asian selvittämisessä ei tavallisesti johda saatavan lakkaamiseen ennen kolmen vuoden vanhentumisajan umpeutumista. Poikkeuksena on tilanne, jossa osapuolen katsotaan luopuneen saatavasta ja sopimusrikkomukseen vetoamisesta.