Asuntojen myyntiaikojen pidentyminen on ollut kehityssuuntana jo pidemmän aikaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että asuntokauppa saadaan klousattua harvemmin yhdellä isännöitsijäntodistuksella.
Vaikka ostaja löytyisi ja kaupat tehtäisiin kolmen kuukauden sisällä, on uusi, kaupantekohetken lainaosuustiedon sisältävä isännöitsijäntodistus tätä nykyä välttämätön myös asuntokauppaan liittyvän varainsiirtoveron suorittamiseksi. Varainsiirtoveroa kun on jo reilun kahden vuoden ajan joutunut maksamaan myös huoneistolle kuuluvasta ja ostajan vastattavaksi siirtyvästä osuudesta yhtiön lainoja.
Mainittu kolme kuukautta eli 90 päivää on isännöitsijäntodistuksen käyttöikä, jonka hyvä kiinteistönvälitystapa määrittää. Tätä vanhemmassa asiakirjassa oleva tieto on yksinkertaisesti liian vanhaa. Erityisesti tämä koskee jo mainittuja huoneistokohtaisia lainaosuuksia, joita osakkeenomistaja vastikkeessaan kuukausittain lyhentää.
Myös vastikkeiden suuruus ja rästiin jääneet vastikkeet voivat elää yllättäenkin. Samaten useita vuosia kestävät ja monissa taloyhtiöissä ajankohtaiset putki- ja muut isot remonttihankkeet saavat aikaan sen, että yhtiökokouksia pidetään ja osakkaita koskevia päätöksiä tehdään hyvin tyypillisesti muulloinkin kuin vain varsinaiseen yhtiökokousaikaan keväällä. Remontit voivat yllättäen laajentua ja kustannusarviot ylittyä, mikä tieto ei välity ilman ajantasaista isännöitsijäntodistusta kaupan osapuolille.
Joskus voi toki käydä niinkin, ettei taloyhtiön ja huoneiston tiedoissa ole juurikaan ehtinyt tapahtunut muutoksia myynnin aloittamishetken ja kaupantekohetken välillä. Silloin myyjästä saattaa tuntua siltä, että hän maksaa turhasta joutuessaan hankkimaan varainsiirtoveron määrittämiseksi ja suorittamiseksi uuden, tuoreen isännöitsijäntodistuksen. Tällainen fiilis syntyy etenkin, jos asuntokaupan tärkeimmän asiakirjan merkitystä ja siihen liittyvää todistuksen antajan vastuuta ei ymmärretä.
Ajantasainen isännöitsijäntodistus on niin ostajalle kuin myyjällekin onnistuneen asuntokaupan tuki ja turva: ostajalle siksi, että tämä perustaa ostopäätöksensä faktaan, ei mutuun ja ruusuisiin kuvitelmiin, ja myyjälle puolestaan siksi, että isännöitsijäntodistuksessa mainituista asioista ei voi syntyä myyjälle myöhemmin kaupanvastuuta. Isännöitsijäntodistuksen – kahdenkin – hankkimiskustannukset ovat häviävän pieni summa asuntokauppariidan kustannusten rinnalla.
Mikäli isännöintiyrityksellä on palveluvalikoimassaan itsenäisenä tuotteena lainaosuuslaskelma, voi myyjäosakas vaihtoehtoisesti pyytää kaupantekoa varten tällaisen muusta isännöitsijäntodistuksesta erillisen asiakirjan. On kuitenkin tärkeä huomata, että asunto-osakeyhtiölaki ei tunne erillistä lainaosuuslaskelmaa, vaan se on käytännössä joidenkin isännöintiyritysten tarjoama palvelutuote. Myyjäosakas ei siis voi sellaista vaatimalla isännöintiyrityksestä vaatia.
Pelkkä lainaosuuslaskelma ei toisaalta välttämättä ole myöskään hinnaltaan isännöitsijäntodistusta huomattavasti edullisempi asiakirja, kuten myyjä helposti miettii. Näin siksi, että lainaosuuslaskelman laatiminen on eittämättä isännöitsijäntodistuksen työlain osa.