Joskus hallitus kirjaa taloyhtiön strategiaan osakkaiden tahtotilan näin: haluamme olla hyvä taloyhtiö. Valitettavasti tämä ei ole kummoinen ohjenuora isännöinnille tai hallitukselle päätösten tekoon, sillä hyvyyttä on monenlaista.
Jos hyvyydestä halutaan taloyhtiölle todellinen valtti, hallituksen kannattaa porautua syvemmälle asiaan. Hyvä taloyhtiö voi olla sellainen, joka pitää kiinteistön viimeisen päälle teknisesti kunnossa. Ei vikoja – asuminen on huoletonta.
Tai hyvässä taloyhtiössä voi olla vankka talousosaaminen. Ei rahallisia yllätyksiä, kaikki kunnossa. Jonkun mielestä riittää, että taloyhtiö sijaitsee hyvällä paikalla, kuten vaikka merimaisemassa. Yhtä lailla hyvässä taloyhtiössä on asioista välittävä ja toimeen tarttuva hallitus, joka osaa katsoa pitkälle ja luoda suuntaviivat taloyhtiön järkevälle hoidolle.
Tai hyvässä taloyhtiössä ymmärretään isännöinnin arvo: isännöinnin tiimistä ja asiantuntijaverkostosta saadaan aina apu ja vastaus kiperiinkin kysymyksiin. Helppoa hallitukselle, helppoa osakkaille.
Yhtä ainoaa oikeaa määritelmää ei ole, vaan sen luo jokainen taloyhtiö itse. Mutta jos kaikki edellä luetellut täyttyvät, ollaan kiinni parhaassa mahdollisessa. Muutamakin kohta tarkoittaa, että tie on oikea.
Miksi ”hyvyydestä” sitten kannattaa keskustella? Siksi, että viime kädessä kyse on yhteisen omaisuuden arvon säilyttämisestä sekä viihtyisästä ja turvallisesta asumisesta – ja sitähän kaikki osakkaat haluavat.
