Strategiatarinan edellisessä osassa strategiaa valmisteleva asukastoimikuntamme pääsi työskentelyssä hyvään vauhtiin. Aloitimme asukaskyselyn tekoa ja laadimme hankkeelle aikataulun.
Parin jatkoillan ja joidenkin tehotyöskentelytuntien jälkeen saimmekin kyselyn ja asukkaille tarkoitetun saatekirjeen sellaiseen muotoon, että olimme valmiita esittelemään koko hienouden hallitukselle ja isännöitsijälle.
Mutta niin kuin aina, aikataulu ei toteutunut, kuten olimme alun perin suunnitelleet. Tarkoituksemme oli, että olisimme päässeet esittelemään kyselymme hallitukselle jo ennen kesälomia. Siten olisimme saaneet siunauksen lähettää kysely asukkaille jo kesän aikana. Isännöitsijämme kuitenkin vaihtui ja meillä oli ensimmäinen mahdollisuus esitellä tuotoksemme ja aikataulu hallitukselle vasta tämän syksyn kokouksessa.
Minä sain kunnian mennä hallituksen kokoukseen esittelemään tulevaisuussuunnitelman tavoitteet ja toteuttamisen. Hanke oli saanut nyt uuden nimen, sillä olimme asukastoimikunnassa päättäneet, että emme enää puhu strategiasta, vaan tulevaisuudensuunnitelmasta. Syynä tähän oli se, että strategia-sana tuntui herättävän liian paljon negatiivisia tunteita, joita emme halunneet herättää.
Olin valmistautunut hallituksen kokoukseen huolellisesti. Kokouksessa juttelimme hankkeesta kuitenkin hyvin yleisellä tasolla. Hallitus näytti edelleen vihreää valoa sille, että etenemme kyselyllä. Lupasin hallitukselle, ettei hankkeesta aiheudu sille työtä: me asukastoimikunnassa huolehdimme kyselyn lähettämisestä asukkaille, kyselytulosten analysoimisesta ja tulosten esittelemisestä hallitukselle.
Sovimme myös, että talon ulkopuolisille osakkaille materiaali lähetetään isännöitsijän kautta, kunhan asukastoimikunta toimittaa valmiit materiaalit isännöitsijälle. Käytännössä hallituksen kokouksessa päätettiin, että hanke hoidetaan kokonaan asukastoimikunnan voimin.
Juttusarjassa seurataan taloyhtiöni strategian etenemistä. Seuraavassa osassa: asukaskysely toimitetaan asukkaille ja asukastoimikunta jännittää tuloksia.
