Tilanteita, joissa olisi isännöinnin sijaan syytä soittaa poliisille, voi määritellä rikoslain kautta: jos ilmoitettava asia täyttää rikoksen tunnusmerkit, poliisi on oikea osoite. Esimerkiksi kun kyse on henkeen tai omaisuuteen kohdistuvasta uhkauksesta tai rikoksesta, isännöitsijä ei ole sopiva taho selvittämään asiaa.
Jos siis taloyhtiössä tapahtuu esimerkiksi murto tai jotakuta kohtaan esitetään tappouhkauksia, kyseessä on poliisiasia. Samoin silloin, kun vaikkapa riitely äityy niin pahaksi, että kunnianloukkauksen kriteerit täyttyvät. Kunnianloukkauksen kriteereissä merkittävää on tiedon valheellisuus ja vahingon aiheuttaminen.
Lisäksi huumeongelmat kuuluvat aina poliisille. Jos esimerkiksi herää epäilys, että naapurissa käytetään tai kasvatetaan kannabista, siitä voi olla yhteydessä poliisiin.
Ensisijaisesti poliisille kuuluvista asioista kannattaa harkinnan mukaan kertoa tiedotusluonteisesti aina myös isännöintiin.
Häiritsevän elämän tulkitsemiskysymyksistä ei kannata soittaa poliisille. Isännöintiin voi olla yhteydessä silloin, jos voidaan puhua häiritsevästä elämästä, mutta uhkaa tai vaaraa ei ole.
Häiritsevää elämää on esimerkiksi kohtuuton meteli: pitkäkestoinen ja kova melu päivisin tai meteli hiljaisuuden aikaan. Häritsevästä elämästä ei ole kuitenkaan kyse silloin, kun ärsytystä herättävät tavanomaiset arjen äänet, kuten lapsen itku.
Lähtökohtaisesti asioista olisi hyvä päästä sopuun yhdessä keskustellen ja talon tavoista sopien.
Lue lisää: Jos naapuri häiritsee, kannattaa itsekin avata suunsa
Lue lisää: Missä menee normaalien elämisen äänien ja häiriköivän naapurin raja?
