Suomalainen maisema muuttui ratkaisevasti 1960- ja 1970-luvuilla, kun betonielementtirakentaminen löi läpi. Kymmenettuhannet suomalaiset asuvat taloissa ja lähiöissä, joiden takaa löytyy yksi nimi ylitse muiden: Armas Puolimatka.
Yksi näistä lähiöistä on Vantaan Myyrmäki, jonka avara kerrostalomaisema aukeaa Myyrmäen huollon toimitusjohtajan Mika Lehtosen edessä. Hän kertoo, että 1970-luvulla perustetun vantaalaisen lähiön ensimmäiset kahden rakennusliikkeen kauppa: Puolimatkan ja Laaturakenteen.
Talojen rakenteet ovat edelleen hyvässä kunnossa, mutta teknisissä järjestelmissä on erikoista laatuvaihtelua:
– Putket alkavat olla joissain taloissa aivan loppu, ja joissain luvataan vielä 10−15 vuotta käyttöikää, vaikka samat miehet ovat tehneet kaikki talot, Lehtonen kertoo.
Lähes identtisten talojen kummallisia eroavaisuuksia selittää Lehtosen mukaan se, että niiden rakennusaikana Suomessa elettiin ennennäkemätöntä rakennusbuumia.
– Putkia hankittiin sieltä, mistä saatiin, ja niitä tuli itäblokin maista. Jostain syystä näissä putkissa on ollut suuria laatueroja, hän kertoo.
Huomattavan monen talon saunaosastolta löytyy uima-allas. Ollaan siis 1970-lukulaisen unelman ytimessä.
– Jo silloin oli keksitty, että uima-altaita voitiin lämmittää kylmäkellareiden lauhdelämmöllä. Aivan kuin olisi jo ymmärretty vihreitä arvoja, Lehtonen miettii.
Puolimatka loi tyhjästä rakennusimperiumin
Armas Puolimatka syntyi Turussa vuonna 1918, kun sisällissota oli juuri päättynyt. Edith-äiti oli yksinhuoltaja, pojan isästä ei ole jäänyt merkintöjä. Sodan jälkeen elintarvikepula kaupungeissa oli ankara, joten Edith-äiti vei Armaan Humppilaan veljensä perheeseen.
Koulussa numerot olivat viitosen ja kuutosen luokkaa.
Koulussa numerot olivat viitosen ja kuutosen luokkaa. Vain käsitöissä ja urheilussa Armas menestyi paremmin.
Rippikouluikäisenä Armas lähti Turkuun. Hän hankki ansioita rakennuksilla ja valmistui tie- ja vesirakennuksen rakennusmestariksi vuonna 1939, talvisodan alla.
Jatkosodassa ja sen jälkeen Puolimatka oli puolustusvoimien rakennustöissä. Sieltä, sekä poikavuosien Humppilasta, olivat kotoisin ne Puolimatkan työntekijät, joihin mies eniten luotti.
Amerikkalaisella vauhdilla
Sodan jälkeen suomalaisilla oli palava halu päästä elämässä eteenpäin. Puolimatka sai ensimmäiset rakennusurakkansa 1940-luvun loppupuolella Uudestakaupungista. Aikalaisten mukaan Puolimatkan tehokas tyyli rakentaa teki suuren vaikutuksen.
Puolimatkan tehokas tyyli rakentaa teki suuren vaikutuksen.
– Kun kaupunki rakennutti Puolimatkalla kaksi kolmikerroksista taloa, ne valmistuivat viidessä kuukaudessa. Uudenkaupungin Sanomissa kerrottiin Puolimatkan rakentavan amerikkalaisella vauhdilla, kertoo Puolimatkan Forssan tehtaiden henkilöstöpäällikkö Markku Saviniemi Puolimatkan historiaa koskevissa muistelmissaan.
Puolimatkaa ajoi koko uransa ajan halu käyttää uusinta teknologiaa, jos sen kautta pystyi tehostamaan toimintaa. Hän kiersi ahkerasti rakennusalan kansainvälisiä messuja. Eräältä messumatkalta hän toi Suomen ensimmäisen torninosturin. Sen avulla Puolimatka sai rakentamiseen aivan uuden vaihteen päälle.
Kerrostalot toivat tasoa asumiseen
Sodan jälkeen Suomessa kärsittiin kovasta asuntopulasta, ja rakennettavaa riitti. Ensimmäisen kokonaisen kaupunginosansa Puolimatka rakensi 60 vuotta sitten Turun Patterinhakaan.
“Oli se hienoa ja ylellistä, kun pääsi kerrostaloon.”
Nykyisin on vaikea käsittää, millaisen elintasoharppauksen kerrostalot toivat sodasta toipuvien ihmisten elämään. Patterinhaan alkuperäinen asukas Mary Karlsson muisteli neljä vuotta sitten Turun Sanomissa asuneensa saunakamarissa ennen muuttoa Patterinhakaan:
– Oli se hienoa ja ylellistä, kun pääsi kerrostaloon. Oli luksusta, kun lämmin ja kylmä vesi tuli suoraan hanasta ja valui pois viemäristä. Puhumattakaan kylpyammeesta, johon saattoi pulahtaa milloin tahansa. Rappukäytävässä sijaitsevaan roskakuiluun saattoi käydä heittämässä jätteet, kun ne aiemmin vietiin pihan perälle tai poltettiin.
Massamuutto loi lähiöt
1960-luvulle tultaessa maatalous romahti. Aiemmin se oli työllistänyt melkein puolet väestöstä, lopulta se tarjosi elannon vain 17 prosentille.
Kansa muutti kiihtyvällä tahdilla kaupunkeihin sekä Ruotsiin parempien elinolojen perässä. Suomessa hätäännyttiin väestökadosta. Oli löydettävä uusia tapoja asuttaa suuret massat kaupunkien tuntumaan.
Avuksi keksittiin aluerakentamissopimukset, joissa pääurakoitsija kaavoitti alueen kunnan kanssa ja suunnittelutti omaan rakennustapaansa sopivat talot. Joskus sopimuksiin kuului myös koulujen ja terveyskeskusten rakentamista. Niiden kustannukset leivottiin asuntojen hintoihin.
Toimintamallin prototyypin lanseerasi Armas Puolimatka. Hän osti nykyisen Vantaan Kaivokselasta yli 50 hehtaaria maata vuonna 1960. Puolimatkan lisäksi lähiörakentamisen kätilöinä toimivat pankinjohtajat Teuvo Aura ja sittemmin presidenttinäkin toiminut Mauno Koivisto.
– Armas Puolimatka oli hyvin erikoinen tyyppi. Vaikka hän oli karkea käyttäytymisessään, hänellä oli varsin hyvä nenä siitä, että mihin ollaan menossa ja mitä pitää tehdä, Koivisto sanoi Asuntoreformiyhdistyksen tilaisuudessa vuonna 1996.
Puolimatka kehitti rakentamisesta massatuotantoa, ja se näkyy rakennuskannassamme. 80 prosenttia Suomen lähiöasunnoista on tehty vain kymmenen erilaisen asuntopohjan mukaan. Puolimatka tuotti lähes kaiken rakentamiseen tarvittavan osavalmistuksen omilla tehtaillaan Forssassa.
Pääkaupunkiseudulla Puolimatka oli rakentamassa muun muassa Myyrmäkeä, Siltamäkeä, Olaria, Martinlaaksoa ja Malminkartanoa. Suuria alueita syntyi myös Turkuun, Poriin ja Jyväskylään. Monet kerrostalomallit nousivat ensin Forssaan. Sieltä löytyy samanlaisia rappukäytäviä, joita vietiin Neuvostoliittoon asti.
Kaikkea Puolimatkan rakennuskantaa ei tiedä kukaan, sillä hämmästyttävää kyllä, kattava tutkimus siitä puuttuu edelleen.
Myyrmäessä on tilavia asuntoja
Asunto-osakeyhtiö Myyrinrannan hallituksen puheenjohtaja Timo Suurnäkki muutti Vantaan Myyrmäessä sijaitsevaan yhtiöön kesäkuussa 1986. Ensimmäiset asukkaat olivat muuttaneet sinne vappuna 1971.
Puolimatkan rakentamassa taloyhtiössä on kaksi lähes samanlaista rakennusta, joissa on kolme porrasta ja viisi kerrosta. Taloyhtiössä on 60 asuntoa, ja osakkaana on myös Vantaan kaupungin päiväkoti. Autotallirakennuksessa on viisi tallia.
“Asunnot ovat pitäneet arvonsa suhteellisen hyvin.”
Myyrinrannan asunnot ovat keskimääräistä suurempia. Pienimmissä asunnoissa on 80 neliötä ja suurimmissa 126 neliötä.
– Äskettäin laskimme, että seitsemän osakasta on vielä alkuperäisiä. Tällä hetkellä on käynnissä sukupolvenvaihdos, ja taloihin on hakeutumassa taas lapsiperheitä. Yhtiön asunnot ovat pitäneet arvonsa suhteellisen hyvin.
Julkisivuremontissa yhtiö piti huolen, että alueen yhtenäinen ilme säilyi.
– Näitä taloja täytyy pitää kunnossa, jotta osakkeen arvo säilyy. Julkisivuremontti saatiin valmiiksi vajaa vuosi sitten. Käyttövesi- ja viemäriputkiston kuntoa seurataan, eikä tarvetta putkiremontille ole lähivuosina, puheenjohtaja Suurnäkki sanoo.
Rakennusliike rahoitti asuntokauppaa
Puolimatka kehitti aikanaan myös asuntomyyntiä. Kansa vaelsi katsomaan Kaivokselan kalustettuja malliasuntoja ja haaveilemaan omasta modernista kerrostaloasunnosta. Vantaan Louhelassa yhteen asunnoista oli perustettu jopa kahvila asunnonkatsojia varten.
Kansa vaelsi katsomaan kalustettuja malliasuntoja.
Puolimatka vauhditti asuntokauppaa antamalla ostajalle lainaa, jos sitä ei pankista irronnut. Järjestelmä toimi, koska lähes kaikki saivat vaihdettua lainan myöhemmin pitkäaikaiseksi pankkilainaksi tai maksoivat lyhennykset Puolimatkalle säntillisesti.
1970-luvulla Puolimatkan rakennusbisnes kasvoi ja kehittyi voimakkaasti. Oman aikakautensa ikoneja ovat esimerkiksi Tallinnan Viru-hotelli ja Nesteen torni. Myös Karjalan kaivosteollisuuskaupunki Kostamus oli Puolimatkan rakennushanke.
– Puolimatkalla oli salaperäisiä toimituksia Siperiaankin. Sinne tehtiin muun muassa kokonainen timanttikaivoskylä, joka toimitettiin keittiön tekstiilejä myöten täydellisenä pakettina, kertoo Forssan museon museonjohtaja Kati Kivimäki.
Tästä huolimatta Venäjä-myönteisenä pidetyn presidentti Kekkosen ja Puolimatkan välit olivat viileät. Puolimatka sai kerran kutsun linnan juhliin, mutta jätti menemättä. Toista kutsua ei tullut.
Puolimatka poistuu näyttämöltä
1960- ja 1970-luvuilla anteliaat ”kynnysrahat” poliittisille puolueille olivat maan tapa. Virkamiehiä kestittiin ahkerasti. Puolimatka oli siinä erityisen ahkera.
1980-luvun taitteessa tavat muuttuivat. Sodanjälkeistä asuntopulaa ei enää ollut, ja valtiollinen puoluetuki vähensi puolueiden riippuvuutta teollisuuden tukiaisista. Puolimatkalle se tarkoitti rykelmää lahjusoikeudenkäyntejä. Voidellut virkamiehet saivat potkut, mutta Puolimatka vain ”nuhteet”, eli ehdollista vankeutta.
Puolimatkaa syytettiin niin sanotusta Turun taudista.
Maine kärsi senkin edestä. Puolimatkaa syytettiin niin sanotusta Turun taudista, jossa vanhoja arvorakennuksia purettiin betonitalojen tieltä. Puolimatka piti ryöpytystä epäoikeudenmukaisena: olihan hän luonut tuhansia työpaikkoja, asuntoja ihmisille ja läjäpäin verotuloja. Myös betonilähiöitä arvosteltiin, ja ihmiset unohtivat niiden saavutukset kymmenientuhansien ihmisten nopeassa asuttamisessa.
Kun Puolimatka neljä vuotta ennen kuolemaansa myi yrityksensä vuonna 1985, sillä oli lähes 7 000 työntekijää ja vajaan 800 miljoonan euron liikevaihto. Suomen suurimman rakennusliikkeen osti tappiollinen Hankkija, jota yrityskauppa ei lopulta pelastanut. Teollinen toiminta jaettiin eri omistajille, ja Rakennustoimisto A. Puolimatkan jatkajaksi tuli ruotsalainen NCC.
Seppo Mölsä kirjoittaa Rakennuslehden artikkelissa, että YIT:ltä NCC:n johtajaksi tullut Matti Haapala ei antanut arvoa yrityksen perustajalle:
– Kesken yhden kokouksen Haapala otti Armas Puolimatkan kuvan seinältä ja pisti sen lattialle väärinpäin nojaamaan mataliin lipastokaappeihin. Siinä se lojui viikkokausia kenenkään koskematta.
