Miten uusi laki eroaa vanhasta?
Muun muassa niin, että aiemmin tupakointikiellon saaminen asukkaiden hallitsemiin tiloihin on edellyttänyt terveyshaitan toteamista. Nyt huoneistoparvekkeille ja -pihoille voi hakea tupakointikieltoa viranomaiselta sillä perusteella, että tupakansavua voi kulkeutua sieltä parvekkeille tai asuntoihin. Laki ei siis enää vaadi terveyshaitan osoittamista. Asuntoon tupakointikiellon voi langettaa edelleen vain poikkeuksellisesti, jos savun kulkeutumista toisen tiloihin ei voi estää rakenteita tai ilmanvaihtoa säätämällä ja kohtuullisin kustannuksin.
Miksi suosittelet, että viranomaiskiellon sijaan asiasta sovittaisiin osakkaiden ja asukkaiden kesken?
Jos kieltoa on haettu ja se on tullut voimaan, suurin ongelma on sen valvonta. Kuka valvoo, että kieltoa noudatetaan? Lienee epärealistista, että viranomainen valvoisi kieltoa aktiivisesti. Valvontatehtävät eivät kuulu myöskään isännöinnin kontolle. Isännöinnistä ei voi tulla tupakkapoliisia. Sovintoratkaisu vaatii aina keskustelua ja toisen huomioimista. Tällöin sopimuksesta myös pidetään paremmin kiinni ja sopu säilyy. Viranomaiskiellon hakemiseen kannattaa turvautua ainoastaan silloin, jos sovintoratkaisuun ei mitenkään voida päästä.
Kuka tupakointikieltoa hakee ja keneltä?
Taloyhtiö hakee kieltoa kunnan terveysviranomaiselta. Käytännössä hakemukseen pitää liittää yhtiökokouksen päätös asiasta. Tupakointikiellon hakemisesta tarvitaan siis enemmistöpäätös yhtiökokouksessa. Isännöintiliiton kanta on, että jos parveketupakointikieltoa ryhdytään hakemaan, selkeintä on, että sitä haetaan samalla kertaa kaikille taloyhtiön samanlaisille parvekkeille, joiden kohdalla tupakkalain kriteerit täyttyvät. Yksittäisiä parvekkeita koskevat kiellot voivat aiheuttaa monenlaisia hankaluuksia jatkossa, esimerkiksi kun asukkaat ja osakkaat vaihtuvat.
