Tämä artikkeli on tiivistelmä Kotitalossa vuosina 2012–2014 julkaistusta Putkiremonttipäiväkirja-sarjasta. Ohessa sarjan osat 8-12. ensimmäiset seitsemän osaa. Lue edelliset osat täältä.
Espoolaisessa 1970-luvulla rakennetussa kerrostalossa tehtiin putkiremontti vuonna 2014. Taloyhtiössä on 30 huoneistoa, joista kymmenkunta on yksiöitä ja loput perheasuntoja, joissa on saunat. Putkiremontit noudattavat yleensä suurin piirtein samaa kaavaa. Jos taloyhtiössä suunnitellaan putkiremonttia, sekä osakkaiden että hallituksen kannattaa tutustua jo etukäteen siihen, mitä tuleman pitää.
Kotitalon avustaja Salla Korpela seurasi putkiremonttia kokeneen taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan näkökulmasta. Tämä on istunut hallituksessa jo kolmisenkymmentä vuotta.
Vaihe 9: ”Yhtiökokouksessa tehtiin isoja päätöksiä.” Urakkasopimus allekirjoitettiin.
Talossa pidettiin ylimääräinen yhtiökokous vuoden 2014 alussaa, jossa tehtiin isoja päätöksiä: valittiin urakoitsija, lyötiin lukkoon budjetti ja annettiin hallitukselle valtuudet nostaa remonttilainaa. Urakkasopimus allekirjoitettiin.
Urakan hinnaksi tuli 650 euroa asuinneliöltä. Tällä summalla oli tarkoitus remontoida tulovesijärjestelmä, viemärijärjestelmä, sähkönousut ja tietoliikennejakamo ja asentaa kylpyhuoneisiin vesikiertoinen lattialämmitys. Summa oli pienempi kuin aiemmin oli arvioitu. Lisäksi sopimukseen sisältyi kymmenen prosentin varaus mahdollisten yllätysten varalle. Osakkaille annettiin mahdollisuus tilata asuntoonsa lisähintaisia töitä.
Sopimukseen sisältyi kymmenen prosentin varaus mahdollisten yllätysten varalle.
Remontti päätettiin rahoittaa lainalla, ja remonttilainatarjouksia otettiin vastaan pankeilta. Niiden korkomarginaalit olivat melko lähellä toisiaan ja vallitsevien rahoitusmarkkinoiden mukaiset. Tarkoituksena oli ottaa pitkäkestoinen laina ja alkaa lyhentää sitä heti. Päätettiin pitää pian varsinainen yhtiökokous, jossa aiheena oli rahoitusvastikkeesta päättäminen. Taloyhtiöllä kävi tuuri, kun se sai kymmenen prosentin käynnistysavustuksen Asumisen rahoitus- ja tutkimuskeskus ARA:lta.
Työmaata alettiin viritellä heti pääsiäisen jälkeen. Ensiksi pihalle tuotiin työmaaparakkeja, jonne asukkaat veivät polkupyöränsä. Pyörävarasto annettiin urakoitsijan käyttöön ja sen yhteen nurkkaan rakennettiin mallikylpyhuone osakkaiden katsottavaksi.
Työt aloitettiin alakerran yhteisistä tiloista. Remontti eteni asuntoihin heinäkuussa, ja tavoitteena oli, että ensimmäiset pääsevät muuttamaan kotiinsa joskus lokakuussa. Ihmiset ratkaisivat evakkoaikansa kukin milläkin tavalla. Jotkut päättivät venyttää kesää maalla, jotkut suunnittelivat lähtevänsä pidemmäksi aikaa reissuun.
Vaihe 10: ”Työt käynnistyivät suunnitellusti.” Elokuussa ensimmäiset muuttivat pois.
Remontti käynnistyi kunnolla kesän alussa ja meluisaa työtä tehtiin kello 8–16 välillä. Työmaakokouksia pidettiin kahden viikon välein. Valvoja raportoi säännöllisesti. Muutamia kysymyksiä ja lisäselvityksen tarpeita ilmeni: lämmönvaraajien mitoituksissa oli säätämistä ja joku viemäri linjattiin suunnitelmista poikkeavalla tavalla.
Heinäkuun alussa pidettiin joka asunnossa katselmus, ja silloin osakkaat ottivat kantaa siihen, haluavatko he tehdä taloyhtiön perussuunnitelmista poikkeavia lisätilauksia. Asuntojen sisäpuolisten sähköjen uusimiseen oli erikseen tilattava lisätyö.
Työmiehet pitivät heinäkuussa lomaa. Elokuussa aloitettiin työt asuntolinjoissa, jolloin ensimmäiset muuttivat pois. Evakko kesti asuntojen koosta riippuen 6—10 viikkoa, ja lähtö tuli asuntolinjoittain 4—5 erässä.
Vaihe 11: ”Ihmiset uupuivat.” Aikataulussa pysyttiin kuitenkin hyvin.
Elokuussa muuttoautoja kurvasi pihaan harva se päivä ja uupuneet ihmiset kantoivat tavaraa suojaan. Talon kuudesta putkinoususta oli tässä vaiheessa käsittelyssä kolme ja muutaman viikon päästä oli tarkoitus käydä käsiksi seuraaviin. Ennen kuin uutta päästiin rakentamaan, täytyi purkaa kaikki nousun varrella olevat keittiöt, kylpyhuoneet ja vessat. Isommissa asunnoissa oli tietysti useampia putkinousuja, mutta heti kun niistä ensimmäinen joutui työn alle, asunnosta on poistuttava.
Vaikka asukkaan kannalta arki oli hankalaa remontti sujui hyvin ja suunnitelmien mukaisesti. Aikataulussakin pysyttiin. Työmaakokouksia pidettiin kahden viikon välein ja yhteistyö osapuolten eli suunnittelijoiden, urakoitsijan ja tilaajan eli asunto-osakeyhtiön välillä toimi. Pieniä mokia huomattiin ja tarkastettiin, joitakin lisätyötarjouksia tehtiin ja hyväksyttiin. Myös asukkaiden valmentaminen ja tiedottaminen remontista ja sen vaatimuksista olivat riittäviä.
Vaihe 12: ”Pieniä yllätyksiä tuli vastaan.” Mitä tehdä vuotavalle katolle?
Syksyn mittaan remontti oli kiihkeimmillään. Kaikki talon asukkaat olivat evakossa, ja pääsy taloon rajoitettu. Muutamissa huoneistoissa työt eivät olleet vielä alkaneet, mutta talon toisessa päässä ensimmäisten asuntojen valmistumista jo odoteltiin.
Talossa oli remontin ollessa kunnolla päällä käytännössä mahdotonta asua. Vesi ei tullut asuntoihin ja sähköä ei ollut. Märkätilat eli kylpyhuoneet, WC:t ja keittiöt oli purettu pois. Jotkut asukkaat olivat tyhjentäneet asuntonsa täysin, koska aikoivat putkiremontin jälkeen jatkaa pintaremontilla.
Talossa oli remontin ollessa kunnolla päällä käytännössä mahdotonta asua.
Hallitusvastuullisen näkökulmasta remontti sujui tässä vaiheessa kohtalaisen hyvin. Pieniä yllätyksiä tosin tuli matkan varrella vastaan: pääviemärin vierestä löytyi huoltokäytävä, jonka olemassaolosta ei kenelläkään ollut aavistustakaan. Katolta sadevesiviemärin läheltä löytyi putkia, joiden olemassaolon tarkoitusta ei kukaan oikein tuntunut tietävän ja mikä vielä pahempaa: katto vuoti. Sitten selviteltiin mitä on tehtävissä, jotta juuri remontoituihin kylpyhuoneisiin ei sataisi vettä.
Jonkin verran tuli lisälaskutusta. Ylimääräistä yhtiökokousta ei tarvinnut kutsua koolle vaan muutokset ja lisäykset saatiin hyväksytyiksi hallituksen valtuuksin työmaakokouksissa. Toisinaan työn huolimattomuus herätti vähän huolta. Esimerkiksi kaakeleita oli irrotettu seinästä turhan ronskilla otteella niin, että seinä oli puhjennut. Tällaisia vahinkoja paikkailtiin jälkikäteen.
Vaihe 13: ”Porrashuoneet ovat vielä kaaoksessa.” Loppuvaiheessa monissa asunnoissa tehtiin asukkaiden tilaamia lisäremontteja.
Remontti eteni taloyhtiössä vaiheittain: loppusyksystä töitä tehtiin viimeisessäkin lohkossa ja ensimmäinen kolmasosa huoneistoista luovutettiin asukkaille. Aika monessa luovutetussa asunnossa tehtiin päälle asukkaiden tilaamia lisäasennuksia ja remontteja, mutta muutama perhe pääsi jo asumaan kodissaan. Talon yleiset tilat kuten porrashuoneet olivat vielä aivan kaaoksessa ja koko tontti täynnä remonttitavaraa. Portaissa ei kannattanut liikkua paremmissa vaatteissa, kun pölyä oli suojauksista huolimatta vaikea vältellä.
Kaikki meni hallitusnäkökulmasta yllättävän hyvin. Budjetissa ja aikataulussa pysyttiin. Luottamus tilaajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijan kesken säilyi. Asukkaiden osalta luottamusta edistettiin paremmalla tiedotuksella. Loppua kohti edetessä rakoitsija laati lähes viikoittain tiedotteen siitä, missä mennään. Lisäksi pidettiin tiedotustilaisuus, jossa näitä asioita käsiteltiin.
Jonkin verran tilattiin lisätöitä, mutta siihen oli varauduttu. Osakkaita askarrutti, koska remontin lopulliset kustannukset ovat tiedossa ja koska voi maksaa pois oman osuutensa niin, ettei tarvitse maksaa rahoitusvastiketta.
Vaihe 14: ”Melkein valmista.” Lähes kaikki olivat tyytyväisiä lopputulokseen.
Loppuvaiheessa riitti jonkin verran tehtävää vielä yleisissä tiloissa ja liikehuoneistoissa. Porrashuoneet olivat nopeasti melko hyvässä kunnossa ja siistejä. Päätettin, että remontin viimeistelyvaiheessa maalataan vain porrashuoneiden tasanteiden seinät. Kun muutaman vuoden kuluttua edessä lienee hissiremontti, loput seinät voidaan maalata sen yhteydessä.
Remontti pysyi koko ajan aikataulussa. Jos joidenkin asukkaiden kohdalla aikataulut venyivät, se johtui lähinnä heidän omista lisätilauksistaan. Enimmäkseen kaikki olivat tyytyväisiä remontin lopputulokseen. Pientä harmia tuli kuitenkin vastaan: patteriverkosto eivät toimineet joka puolella taloa täydellä teholla ja huoneissa oli viileää. Myös kylpyhuoneiden vesikiertoisessa lattialämmityksessä oli käynnistysvaikeuksia.
Syitä tutkittiin ja pattereita ilmattiin. Joidenkin pienten asuntojen omistaja harmittelivat, että suihkunurkkaus jouduttiin siirtämään toiseen paikkaan kuin ennen, jotta vesi ja sähkö saatiin nykymääräysten mukaiselle etäisyydelle toisistaan. Kokonaisuutena remontti kuitenkin onnistui. Tilaajan, suunnittelijoiden ja urakoitsijan välinen yhteistyö toimi erittäin hyvin, samoin työn valvonta.
